Mette

See also: mette

Danish

Etymology

Contraction of Merete, from Margrethe (“Margaret”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmɛtə/, [ˈmɛd̥ə]
  • audio(file)
  • Homophone: mætte

Proper noun

Mette

  1. a female given name

Usage notes
  • Popular in Denmark from the 1960s to the 1980s.

References
  • Danskernes Navne, based on CPR data: 52 922 females with the given name Mette have been registered in Denmark between about 1890 (=the population alive in 1967) and January 2005, with the frequency peak in the 1970s. Accessed on 19 May 2011.

Finnish

Etymology

From Danish Mette.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmetːe/, [ˈme̞t̪ːe̞]
  • Rhymes: -etːe
  • Syllabification(key): Met‧te

Proper noun

Mette

  1. a female given name

Declension
Inflection of Mette (Kotus type 8*C/nalle, tt-t gradation)
nominative Mette Metet
genitive Meten Mettejen
partitive Metteä Mettejä
illative Metteen Metteihin
singular plural
nominative Mette Metet
accusative nom. Mette Metet
gen. Meten
genitive Meten Mettejen
Metteinrare
partitive Metteä Mettejä
inessive Metessä Meteissä
elative Metestä Meteistä
illative Metteen Metteihin
adessive Metellä Meteillä
ablative Meteltä Meteiltä
allative Metelle Meteille
essive Mettenä Metteinä
translative Meteksi Meteiksi
instructive — Metein
abessive Metettä Meteittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Mette (type nalle)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Metteni Metteni
accusative nom. Metteni Metteni
gen. Metteni
genitive Metteni Mettejeni
Metteinirare
partitive Metteäni Mettejäni
inessive Metessäni Meteissäni
elative Metestäni Meteistäni
illative Metteeni Metteihini
adessive Metelläni Meteilläni
ablative Meteltäni Meteiltäni
allative Metelleni Meteilleni
essive Mettenäni Metteinäni
translative Metekseni Meteikseni
instructive — —
abessive Metettäni Meteittäni
comitative — Metteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative Mettesi Mettesi
accusative nom. Mettesi Mettesi
gen. Mettesi
genitive Mettesi Mettejesi
Metteisirare
partitive Metteäsi Mettejäsi
inessive Metessäsi Meteissäsi
elative Metestäsi Meteistäsi
illative Metteesi Metteihisi
adessive Metelläsi Meteilläsi
ablative Meteltäsi Meteiltäsi
allative Metellesi Meteillesi
essive Mettenäsi Metteinäsi
translative Meteksesi Meteiksesi
instructive — —
abessive Metettäsi Meteittäsi
comitative — Metteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative Mettemme Mettemme
accusative nom. Mettemme Mettemme
gen. Mettemme
genitive Mettemme Mettejemme
Metteimmerare
partitive Metteämme Mettejämme
inessive Metessämme Meteissämme
elative Metestämme Meteistämme
illative Metteemme Metteihimme
adessive Metellämme Meteillämme
ablative Meteltämme Meteiltämme
allative Metellemme Meteillemme
essive Mettenämme Metteinämme
translative Meteksemme Meteiksemme
instructive — —
abessive Metettämme Meteittämme
comitative — Metteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative Mettenne Mettenne
accusative nom. Mettenne Mettenne
gen. Mettenne
genitive Mettenne Mettejenne
Metteinnerare
partitive Metteänne Mettejänne
inessive Metessänne Meteissänne
elative Metestänne Meteistänne
illative Metteenne Metteihinne
adessive Metellänne Meteillänne
ablative Meteltänne Meteiltänne
allative Metellenne Meteillenne
essive Mettenänne Metteinänne
translative Meteksenne Meteiksenne
instructive — —
abessive Metettänne Meteittänne
comitative — Metteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative Mettensä Mettensä
accusative nom. Mettensä Mettensä
gen. Mettensä
genitive Mettensä Mettejensä
Metteinsärare
partitive Metteään
Metteänsä		 Mettejään
Mettejänsä
inessive Metessään
Metessänsä		 Meteissään
Meteissänsä
elative Metestään
Metestänsä		 Meteistään
Meteistänsä
illative Metteensä Metteihinsä
adessive Metellään
Metellänsä		 Meteillään
Meteillänsä
ablative Meteltään
Meteltänsä		 Meteiltään
Meteiltänsä
allative Metelleen
Metellensä		 Meteilleen
Meteillensä
essive Mettenään
Mettenänsä		 Metteinään
Metteinänsä
translative Metekseen
Meteksensä		 Meteikseen
Meteiksensä
instructive — —
abessive Metettään
Metettänsä		 Meteittään
Meteittänsä
comitative — Metteineen
Metteinensä

German

Etymology

From Middle High German mettī, from Old High German mattina, a borrowing of Late Latin mattina from Classical Latin (laudēs) mātūtīnae (“morning (praise)”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmɛtə/
  • Audio(file)

Noun

Mette f (genitive Mette, plural Metten)

  1. Matins

Declension
Declension of Mette [feminine]
singular plural
indef. def. noun def. noun
nominative eine die Mette die Metten
genitive einer der Mette der Metten
dative einer der Mette den Metten
accusative eine die Mette die Metten

Derived terms

Further reading

Norwegian

Proper noun

Mette

  1. a female given name of Danish origin
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.