Vanhajoulu

Ingrian

Etymology

From vanha (“old”) +‎ Joulu (“Christmas”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋɑnɑˌjou̯lu/, [ˈʋɑnɑˌjo̞u̯ɫŭ̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋɑnhɑˌjou̯lu/, [ˈʋɑnhɑˌjo̞u̯ɫu]
  • Rhymes: -ou̯lu
  • Hyphenation: Van‧ha‧jou‧lu

Proper noun

Vanhajoulu

  1. Christmas according to the Julian calendar

Declension
Declension of Vanhajoulu (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative Vanhajoulu Vanhajoulut
genitive Vanhajoulun Vanhajouluin, Vanhajoululoin
partitive Vanhajoulua Vanhajouluja, Vanhajoululoja
illative Vanhajouluu Vanhajoului, Vanhajoululoihe
inessive Vanhajouluus Vanhajouluis, Vanhajoululois
elative Vanhajoulust Vanhajouluist, Vanhajoululoist
allative Vanhajoululle Vanhajouluille, Vanhajoululoille
adessive Vanhajouluul Vanhajouluil, Vanhajoululoil
ablative Vanhajoulult Vanhajouluilt, Vanhajoululoilt
translative Vanhajouluks Vanhajouluiks, Vanhajoululoiks
essive Vanhajoulunna, Vanhajouluun Vanhajouluinna, Vanhajoululoinna, Vanhajouluin, Vanhajoululoin
exessive1) Vanhajoulunt Vanhajouluint, Vanhajoululoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 638
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.