aino

See also: Aino, aïno, and AINO

Esperanto

Pronunciation
  • Audio(file)
  • IPA(key): [aˈino]
  • Rhymes: -ino
  • Hyphenation: a‧i‧no

Noun

aino (accusative singular ainon, plural ainoj, accusative plural ainojn)

  1. Ainu (one of the Ainu people of northern Japan)
  • aina (“Ainu”, adjective)

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑi̯no/, [ˈɑi̯no̞]
  • Rhymes: -ɑino
  • Syllabification(key): ai‧no

Noun

aino

  1. Alternative form of ainu (“Ainu”)
Declension
Inflection of aino (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative aino ainot
genitive ainon ainojen
partitive ainoa ainoja
illative ainoon ainoihin
singular plural
nominative aino ainot
accusative nom. aino ainot
gen. ainon
genitive ainon ainojen
partitive ainoa ainoja
inessive ainossa ainoissa
elative ainosta ainoista
illative ainoon ainoihin
adessive ainolla ainoilla
ablative ainolta ainoilta
allative ainolle ainoille
essive ainona ainoina
translative ainoksi ainoiksi
instructive — ainoin
abessive ainotta ainoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aino (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ainoni ainoni
accusative nom. ainoni ainoni
gen. ainoni
genitive ainoni ainojeni
partitive ainoani ainojani
inessive ainossani ainoissani
elative ainostani ainoistani
illative ainooni ainoihini
adessive ainollani ainoillani
ablative ainoltani ainoiltani
allative ainolleni ainoilleni
essive ainonani ainoinani
translative ainokseni ainoikseni
instructive — —
abessive ainottani ainoittani
comitative — ainoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ainosi ainosi
accusative nom. ainosi ainosi
gen. ainosi
genitive ainosi ainojesi
partitive ainoasi ainojasi
inessive ainossasi ainoissasi
elative ainostasi ainoistasi
illative ainoosi ainoihisi
adessive ainollasi ainoillasi
ablative ainoltasi ainoiltasi
allative ainollesi ainoillesi
essive ainonasi ainoinasi
translative ainoksesi ainoiksesi
instructive — —
abessive ainottasi ainoittasi
comitative — ainoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ainomme ainomme
accusative nom. ainomme ainomme
gen. ainomme
genitive ainomme ainojemme
partitive ainoamme ainojamme
inessive ainossamme ainoissamme
elative ainostamme ainoistamme
illative ainoomme ainoihimme
adessive ainollamme ainoillamme
ablative ainoltamme ainoiltamme
allative ainollemme ainoillemme
essive ainonamme ainoinamme
translative ainoksemme ainoiksemme
instructive — —
abessive ainottamme ainoittamme
comitative — ainoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ainonne ainonne
accusative nom. ainonne ainonne
gen. ainonne
genitive ainonne ainojenne
partitive ainoanne ainojanne
inessive ainossanne ainoissanne
elative ainostanne ainoistanne
illative ainoonne ainoihinne
adessive ainollanne ainoillanne
ablative ainoltanne ainoiltanne
allative ainollenne ainoillenne
essive ainonanne ainoinanne
translative ainoksenne ainoiksenne
instructive — —
abessive ainottanne ainoittanne
comitative — ainoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ainonsa ainonsa
accusative nom. ainonsa ainonsa
gen. ainonsa
genitive ainonsa ainojensa
partitive ainoaan
ainoansa		 ainojaan
ainojansa
inessive ainossaan
ainossansa		 ainoissaan
ainoissansa
elative ainostaan
ainostansa		 ainoistaan
ainoistansa
illative ainoonsa ainoihinsa
adessive ainollaan
ainollansa		 ainoillaan
ainoillansa
ablative ainoltaan
ainoltansa		 ainoiltaan
ainoiltansa
allative ainolleen
ainollensa		 ainoilleen
ainoillensa
essive ainonaan
ainonansa		 ainoinaan
ainoinansa
translative ainokseen
ainoksensa		 ainoikseen
ainoiksensa
instructive — —
abessive ainottaan
ainottansa		 ainoittaan
ainoittansa
comitative — ainoineen
ainoinensa

Etymology 2

Variant of ainoa.

Adjective

aino (indeclinable; not comparable)

  1. (archaic, poetic) only, sole
    • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 12:25-28:
      Ahti poika, aino poika, / Itse lieto Lemminkäinen, / Tuosta suuttui, tuosta syäntyi, / Tuosta viikoksi vihastui.
      Ahti lad, the only son, / He himself, lithe Lemminkäinen, / Was dumbfounded and so angry / That for long he brooded on it.

Anagrams

Portuguese

Alternative forms

Adjective

aino (feminine aina, masculine plural ainos, feminine plural ainas)

  1. Ainu (pertaining to ethnic group or language)

Noun

aino m (uncountable)

  1. Ainu (language)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.