arveluttaminen

Finnish

Etymology

arveluttaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑrʋelutːɑminen/, [ˈɑrʋe̞ˌlut̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): ar‧ve‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

arveluttaminen

  1. looking dubious, questionable or shady to
  2. looking unreliable or untrustworthy

Declension
Inflection of arveluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative arveluttaminen arveluttamiset
genitive arveluttamisen arveluttamisten
arveluttamisien
partitive arveluttamista arveluttamisia
illative arveluttamiseen arveluttamisiin
singular plural
nominative arveluttaminen arveluttamiset
accusative nom. arveluttaminen arveluttamiset
gen. arveluttamisen
genitive arveluttamisen arveluttamisten
arveluttamisien
partitive arveluttamista arveluttamisia
inessive arveluttamisessa arveluttamisissa
elative arveluttamisesta arveluttamisista
illative arveluttamiseen arveluttamisiin
adessive arveluttamisella arveluttamisilla
ablative arveluttamiselta arveluttamisilta
allative arveluttamiselle arveluttamisille
essive arveluttamisena arveluttamisina
translative arveluttamiseksi arveluttamisiksi
instructive — arveluttamisin
abessive arveluttamisetta arveluttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of arveluttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative arveluttamiseni arveluttamiseni
accusative nom. arveluttamiseni arveluttamiseni
gen. arveluttamiseni
genitive arveluttamiseni arveluttamisteni
arveluttamisieni
partitive arveluttamistani arveluttamisiani
inessive arveluttamisessani arveluttamisissani
elative arveluttamisestani arveluttamisistani
illative arveluttamiseeni arveluttamisiini
adessive arveluttamisellani arveluttamisillani
ablative arveluttamiseltani arveluttamisiltani
allative arveluttamiselleni arveluttamisilleni
essive arveluttamisenani arveluttamisinani
translative arveluttamisekseni arveluttamisikseni
instructive — —
abessive arveluttamisettani arveluttamisittani
comitative — arveluttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative arveluttamisesi arveluttamisesi
accusative nom. arveluttamisesi arveluttamisesi
gen. arveluttamisesi
genitive arveluttamisesi arveluttamistesi
arveluttamisiesi
partitive arveluttamistasi arveluttamisiasi
inessive arveluttamisessasi arveluttamisissasi
elative arveluttamisestasi arveluttamisistasi
illative arveluttamiseesi arveluttamisiisi
adessive arveluttamisellasi arveluttamisillasi
ablative arveluttamiseltasi arveluttamisiltasi
allative arveluttamisellesi arveluttamisillesi
essive arveluttamisenasi arveluttamisinasi
translative arveluttamiseksesi arveluttamisiksesi
instructive — —
abessive arveluttamisettasi arveluttamisittasi
comitative — arveluttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative arveluttamisemme arveluttamisemme
accusative nom. arveluttamisemme arveluttamisemme
gen. arveluttamisemme
genitive arveluttamisemme arveluttamistemme
arveluttamisiemme
partitive arveluttamistamme arveluttamisiamme
inessive arveluttamisessamme arveluttamisissamme
elative arveluttamisestamme arveluttamisistamme
illative arveluttamiseemme arveluttamisiimme
adessive arveluttamisellamme arveluttamisillamme
ablative arveluttamiseltamme arveluttamisiltamme
allative arveluttamisellemme arveluttamisillemme
essive arveluttamisenamme arveluttamisinamme
translative arveluttamiseksemme arveluttamisiksemme
instructive — —
abessive arveluttamisettamme arveluttamisittamme
comitative — arveluttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative arveluttamisenne arveluttamisenne
accusative nom. arveluttamisenne arveluttamisenne
gen. arveluttamisenne
genitive arveluttamisenne arveluttamistenne
arveluttamisienne
partitive arveluttamistanne arveluttamisianne
inessive arveluttamisessanne arveluttamisissanne
elative arveluttamisestanne arveluttamisistanne
illative arveluttamiseenne arveluttamisiinne
adessive arveluttamisellanne arveluttamisillanne
ablative arveluttamiseltanne arveluttamisiltanne
allative arveluttamisellenne arveluttamisillenne
essive arveluttamisenanne arveluttamisinanne
translative arveluttamiseksenne arveluttamisiksenne
instructive — —
abessive arveluttamisettanne arveluttamisittanne
comitative — arveluttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative arveluttamisensa arveluttamisensa
accusative nom. arveluttamisensa arveluttamisensa
gen. arveluttamisensa
genitive arveluttamisensa arveluttamistensa
arveluttamisiensa
partitive arveluttamistaan
arveluttamistansa		 arveluttamisiaan
arveluttamisiansa
inessive arveluttamisessaan
arveluttamisessansa		 arveluttamisissaan
arveluttamisissansa
elative arveluttamisestaan
arveluttamisestansa		 arveluttamisistaan
arveluttamisistansa
illative arveluttamiseensa arveluttamisiinsa
adessive arveluttamisellaan
arveluttamisellansa		 arveluttamisillaan
arveluttamisillansa
ablative arveluttamiseltaan
arveluttamiseltansa		 arveluttamisiltaan
arveluttamisiltansa
allative arveluttamiselleen
arveluttamisellensa		 arveluttamisilleen
arveluttamisillensa
essive arveluttamisenaan
arveluttamisenansa		 arveluttamisinaan
arveluttamisinansa
translative arveluttamisekseen
arveluttamiseksensa		 arveluttamisikseen
arveluttamisiksensa
instructive — —
abessive arveluttamisettaan
arveluttamisettansa		 arveluttamisittaan
arveluttamisittansa
comitative — arveluttamisineen
arveluttamisinensa

Verb

arveluttaminen

  1. fourth infinitive of arveluttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.