erehtyminen

Finnish

Etymology

erehtyä +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈerehtyminen/, [ˈe̞re̞hˌt̪ymine̞n]
  • Rhymes: -yminen
  • Syllabification(key): e‧reh‧ty‧mi‧nen

Noun

erehtyminen

  1. erring, often also to err
    Erehtyminen on inhimillistä.
    To err is human.
  2. mistakenness

Declension
Inflection of erehtyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative erehtyminen erehtymiset
genitive erehtymisen erehtymisten
erehtymisien
partitive erehtymistä erehtymisiä
illative erehtymiseen erehtymisiin
singular plural
nominative erehtyminen erehtymiset
accusative nom. erehtyminen erehtymiset
gen. erehtymisen
genitive erehtymisen erehtymisten
erehtymisien
partitive erehtymistä erehtymisiä
inessive erehtymisessä erehtymisissä
elative erehtymisestä erehtymisistä
illative erehtymiseen erehtymisiin
adessive erehtymisellä erehtymisillä
ablative erehtymiseltä erehtymisiltä
allative erehtymiselle erehtymisille
essive erehtymisenä erehtymisinä
translative erehtymiseksi erehtymisiksi
instructive — erehtymisin
abessive erehtymisettä erehtymisittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erehtyminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative erehtymiseni erehtymiseni
accusative nom. erehtymiseni erehtymiseni
gen. erehtymiseni
genitive erehtymiseni erehtymisteni
erehtymisieni
partitive erehtymistäni erehtymisiäni
inessive erehtymisessäni erehtymisissäni
elative erehtymisestäni erehtymisistäni
illative erehtymiseeni erehtymisiini
adessive erehtymiselläni erehtymisilläni
ablative erehtymiseltäni erehtymisiltäni
allative erehtymiselleni erehtymisilleni
essive erehtymisenäni erehtymisinäni
translative erehtymisekseni erehtymisikseni
instructive — —
abessive erehtymisettäni erehtymisittäni
comitative — erehtymisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative erehtymisesi erehtymisesi
accusative nom. erehtymisesi erehtymisesi
gen. erehtymisesi
genitive erehtymisesi erehtymistesi
erehtymisiesi
partitive erehtymistäsi erehtymisiäsi
inessive erehtymisessäsi erehtymisissäsi
elative erehtymisestäsi erehtymisistäsi
illative erehtymiseesi erehtymisiisi
adessive erehtymiselläsi erehtymisilläsi
ablative erehtymiseltäsi erehtymisiltäsi
allative erehtymisellesi erehtymisillesi
essive erehtymisenäsi erehtymisinäsi
translative erehtymiseksesi erehtymisiksesi
instructive — —
abessive erehtymisettäsi erehtymisittäsi
comitative — erehtymisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative erehtymisemme erehtymisemme
accusative nom. erehtymisemme erehtymisemme
gen. erehtymisemme
genitive erehtymisemme erehtymistemme
erehtymisiemme
partitive erehtymistämme erehtymisiämme
inessive erehtymisessämme erehtymisissämme
elative erehtymisestämme erehtymisistämme
illative erehtymiseemme erehtymisiimme
adessive erehtymisellämme erehtymisillämme
ablative erehtymiseltämme erehtymisiltämme
allative erehtymisellemme erehtymisillemme
essive erehtymisenämme erehtymisinämme
translative erehtymiseksemme erehtymisiksemme
instructive — —
abessive erehtymisettämme erehtymisittämme
comitative — erehtymisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative erehtymisenne erehtymisenne
accusative nom. erehtymisenne erehtymisenne
gen. erehtymisenne
genitive erehtymisenne erehtymistenne
erehtymisienne
partitive erehtymistänne erehtymisiänne
inessive erehtymisessänne erehtymisissänne
elative erehtymisestänne erehtymisistänne
illative erehtymiseenne erehtymisiinne
adessive erehtymisellänne erehtymisillänne
ablative erehtymiseltänne erehtymisiltänne
allative erehtymisellenne erehtymisillenne
essive erehtymisenänne erehtymisinänne
translative erehtymiseksenne erehtymisiksenne
instructive — —
abessive erehtymisettänne erehtymisittänne
comitative — erehtymisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative erehtymisensä erehtymisensä
accusative nom. erehtymisensä erehtymisensä
gen. erehtymisensä
genitive erehtymisensä erehtymistensä
erehtymisiensä
partitive erehtymistään
erehtymistänsä		 erehtymisiään
erehtymisiänsä
inessive erehtymisessään
erehtymisessänsä		 erehtymisissään
erehtymisissänsä
elative erehtymisestään
erehtymisestänsä		 erehtymisistään
erehtymisistänsä
illative erehtymiseensä erehtymisiinsä
adessive erehtymisellään
erehtymisellänsä		 erehtymisillään
erehtymisillänsä
ablative erehtymiseltään
erehtymiseltänsä		 erehtymisiltään
erehtymisiltänsä
allative erehtymiselleen
erehtymisellensä		 erehtymisilleen
erehtymisillensä
essive erehtymisenään
erehtymisenänsä		 erehtymisinään
erehtymisinänsä
translative erehtymisekseen
erehtymiseksensä		 erehtymisikseen
erehtymisiksensä
instructive — —
abessive erehtymisettään
erehtymisettänsä		 erehtymisittään
erehtymisittänsä
comitative — erehtymisineen
erehtymisinensä

Verb

erehtyminen

  1. nominative of fourth infinitive of erehtyä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.