evankelioiminen

Finnish

Etymology

evankelioida +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈeʋɑŋkelioi̯minen/, [ˈe̞ʋɑŋke̞liˌo̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Syllabification(key): e‧van‧ke‧li‧oi‧mi‧nen

Noun

evankelioiminen

  1. evangelizing

Declension
Inflection of evankelioiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative evankelioiminen evankelioimiset
genitive evankelioimisen evankelioimisten
evankelioimisien
partitive evankelioimista evankelioimisia
illative evankelioimiseen evankelioimisiin
singular plural
nominative evankelioiminen evankelioimiset
accusative nom. evankelioiminen evankelioimiset
gen. evankelioimisen
genitive evankelioimisen evankelioimisten
evankelioimisien
partitive evankelioimista evankelioimisia
inessive evankelioimisessa evankelioimisissa
elative evankelioimisesta evankelioimisista
illative evankelioimiseen evankelioimisiin
adessive evankelioimisella evankelioimisilla
ablative evankelioimiselta evankelioimisilta
allative evankelioimiselle evankelioimisille
essive evankelioimisena evankelioimisina
translative evankelioimiseksi evankelioimisiksi
instructive — evankelioimisin
abessive evankelioimisetta evankelioimisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of evankelioiminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative evankelioimiseni evankelioimiseni
accusative nom. evankelioimiseni evankelioimiseni
gen. evankelioimiseni
genitive evankelioimiseni evankelioimisteni
evankelioimisieni
partitive evankelioimistani evankelioimisiani
inessive evankelioimisessani evankelioimisissani
elative evankelioimisestani evankelioimisistani
illative evankelioimiseeni evankelioimisiini
adessive evankelioimisellani evankelioimisillani
ablative evankelioimiseltani evankelioimisiltani
allative evankelioimiselleni evankelioimisilleni
essive evankelioimisenani evankelioimisinani
translative evankelioimisekseni evankelioimisikseni
instructive — —
abessive evankelioimisettani evankelioimisittani
comitative — evankelioimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative evankelioimisesi evankelioimisesi
accusative nom. evankelioimisesi evankelioimisesi
gen. evankelioimisesi
genitive evankelioimisesi evankelioimistesi
evankelioimisiesi
partitive evankelioimistasi evankelioimisiasi
inessive evankelioimisessasi evankelioimisissasi
elative evankelioimisestasi evankelioimisistasi
illative evankelioimiseesi evankelioimisiisi
adessive evankelioimisellasi evankelioimisillasi
ablative evankelioimiseltasi evankelioimisiltasi
allative evankelioimisellesi evankelioimisillesi
essive evankelioimisenasi evankelioimisinasi
translative evankelioimiseksesi evankelioimisiksesi
instructive — —
abessive evankelioimisettasi evankelioimisittasi
comitative — evankelioimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative evankelioimisemme evankelioimisemme
accusative nom. evankelioimisemme evankelioimisemme
gen. evankelioimisemme
genitive evankelioimisemme evankelioimistemme
evankelioimisiemme
partitive evankelioimistamme evankelioimisiamme
inessive evankelioimisessamme evankelioimisissamme
elative evankelioimisestamme evankelioimisistamme
illative evankelioimiseemme evankelioimisiimme
adessive evankelioimisellamme evankelioimisillamme
ablative evankelioimiseltamme evankelioimisiltamme
allative evankelioimisellemme evankelioimisillemme
essive evankelioimisenamme evankelioimisinamme
translative evankelioimiseksemme evankelioimisiksemme
instructive — —
abessive evankelioimisettamme evankelioimisittamme
comitative — evankelioimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative evankelioimisenne evankelioimisenne
accusative nom. evankelioimisenne evankelioimisenne
gen. evankelioimisenne
genitive evankelioimisenne evankelioimistenne
evankelioimisienne
partitive evankelioimistanne evankelioimisianne
inessive evankelioimisessanne evankelioimisissanne
elative evankelioimisestanne evankelioimisistanne
illative evankelioimiseenne evankelioimisiinne
adessive evankelioimisellanne evankelioimisillanne
ablative evankelioimiseltanne evankelioimisiltanne
allative evankelioimisellenne evankelioimisillenne
essive evankelioimisenanne evankelioimisinanne
translative evankelioimiseksenne evankelioimisiksenne
instructive — —
abessive evankelioimisettanne evankelioimisittanne
comitative — evankelioimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative evankelioimisensa evankelioimisensa
accusative nom. evankelioimisensa evankelioimisensa
gen. evankelioimisensa
genitive evankelioimisensa evankelioimistensa
evankelioimisiensa
partitive evankelioimistaan
evankelioimistansa		 evankelioimisiaan
evankelioimisiansa
inessive evankelioimisessaan
evankelioimisessansa		 evankelioimisissaan
evankelioimisissansa
elative evankelioimisestaan
evankelioimisestansa		 evankelioimisistaan
evankelioimisistansa
illative evankelioimiseensa evankelioimisiinsa
adessive evankelioimisellaan
evankelioimisellansa		 evankelioimisillaan
evankelioimisillansa
ablative evankelioimiseltaan
evankelioimiseltansa		 evankelioimisiltaan
evankelioimisiltansa
allative evankelioimiselleen
evankelioimisellensa		 evankelioimisilleen
evankelioimisillensa
essive evankelioimisenaan
evankelioimisenansa		 evankelioimisinaan
evankelioimisinansa
translative evankelioimisekseen
evankelioimiseksensa		 evankelioimisikseen
evankelioimisiksensa
instructive — —
abessive evankelioimisettaan
evankelioimisettansa		 evankelioimisittaan
evankelioimisittansa
comitative — evankelioimisineen
evankelioimisinensa

Verb

evankelioiminen

  1. nominative of fourth infinitive of evankelioida
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.