hakkauttaminen

Finnish

Etymology

hakkauttaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑkːɑutːɑminen/, [ˈhɑkːɑˌut̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): hak‧ka‧ut‧ta‧mi‧nen

Noun

hakkauttaminen

  1. having something cut or chopped

Declension
Inflection of hakkauttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hakkauttaminen hakkauttamiset
genitive hakkauttamisen hakkauttamisten
hakkauttamisien
partitive hakkauttamista hakkauttamisia
illative hakkauttamiseen hakkauttamisiin
singular plural
nominative hakkauttaminen hakkauttamiset
accusative nom. hakkauttaminen hakkauttamiset
gen. hakkauttamisen
genitive hakkauttamisen hakkauttamisten
hakkauttamisien
partitive hakkauttamista hakkauttamisia
inessive hakkauttamisessa hakkauttamisissa
elative hakkauttamisesta hakkauttamisista
illative hakkauttamiseen hakkauttamisiin
adessive hakkauttamisella hakkauttamisilla
ablative hakkauttamiselta hakkauttamisilta
allative hakkauttamiselle hakkauttamisille
essive hakkauttamisena hakkauttamisina
translative hakkauttamiseksi hakkauttamisiksi
instructive — hakkauttamisin
abessive hakkauttamisetta hakkauttamisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hakkauttaminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hakkauttamiseni hakkauttamiseni
accusative nom. hakkauttamiseni hakkauttamiseni
gen. hakkauttamiseni
genitive hakkauttamiseni hakkauttamisteni
hakkauttamisieni
partitive hakkauttamistani hakkauttamisiani
inessive hakkauttamisessani hakkauttamisissani
elative hakkauttamisestani hakkauttamisistani
illative hakkauttamiseeni hakkauttamisiini
adessive hakkauttamisellani hakkauttamisillani
ablative hakkauttamiseltani hakkauttamisiltani
allative hakkauttamiselleni hakkauttamisilleni
essive hakkauttamisenani hakkauttamisinani
translative hakkauttamisekseni hakkauttamisikseni
instructive — —
abessive hakkauttamisettani hakkauttamisittani
comitative — hakkauttamisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hakkauttamisesi hakkauttamisesi
accusative nom. hakkauttamisesi hakkauttamisesi
gen. hakkauttamisesi
genitive hakkauttamisesi hakkauttamistesi
hakkauttamisiesi
partitive hakkauttamistasi hakkauttamisiasi
inessive hakkauttamisessasi hakkauttamisissasi
elative hakkauttamisestasi hakkauttamisistasi
illative hakkauttamiseesi hakkauttamisiisi
adessive hakkauttamisellasi hakkauttamisillasi
ablative hakkauttamiseltasi hakkauttamisiltasi
allative hakkauttamisellesi hakkauttamisillesi
essive hakkauttamisenasi hakkauttamisinasi
translative hakkauttamiseksesi hakkauttamisiksesi
instructive — —
abessive hakkauttamisettasi hakkauttamisittasi
comitative — hakkauttamisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hakkauttamisemme hakkauttamisemme
accusative nom. hakkauttamisemme hakkauttamisemme
gen. hakkauttamisemme
genitive hakkauttamisemme hakkauttamistemme
hakkauttamisiemme
partitive hakkauttamistamme hakkauttamisiamme
inessive hakkauttamisessamme hakkauttamisissamme
elative hakkauttamisestamme hakkauttamisistamme
illative hakkauttamiseemme hakkauttamisiimme
adessive hakkauttamisellamme hakkauttamisillamme
ablative hakkauttamiseltamme hakkauttamisiltamme
allative hakkauttamisellemme hakkauttamisillemme
essive hakkauttamisenamme hakkauttamisinamme
translative hakkauttamiseksemme hakkauttamisiksemme
instructive — —
abessive hakkauttamisettamme hakkauttamisittamme
comitative — hakkauttamisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hakkauttamisenne hakkauttamisenne
accusative nom. hakkauttamisenne hakkauttamisenne
gen. hakkauttamisenne
genitive hakkauttamisenne hakkauttamistenne
hakkauttamisienne
partitive hakkauttamistanne hakkauttamisianne
inessive hakkauttamisessanne hakkauttamisissanne
elative hakkauttamisestanne hakkauttamisistanne
illative hakkauttamiseenne hakkauttamisiinne
adessive hakkauttamisellanne hakkauttamisillanne
ablative hakkauttamiseltanne hakkauttamisiltanne
allative hakkauttamisellenne hakkauttamisillenne
essive hakkauttamisenanne hakkauttamisinanne
translative hakkauttamiseksenne hakkauttamisiksenne
instructive — —
abessive hakkauttamisettanne hakkauttamisittanne
comitative — hakkauttamisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hakkauttamisensa hakkauttamisensa
accusative nom. hakkauttamisensa hakkauttamisensa
gen. hakkauttamisensa
genitive hakkauttamisensa hakkauttamistensa
hakkauttamisiensa
partitive hakkauttamistaan
hakkauttamistansa		 hakkauttamisiaan
hakkauttamisiansa
inessive hakkauttamisessaan
hakkauttamisessansa		 hakkauttamisissaan
hakkauttamisissansa
elative hakkauttamisestaan
hakkauttamisestansa		 hakkauttamisistaan
hakkauttamisistansa
illative hakkauttamiseensa hakkauttamisiinsa
adessive hakkauttamisellaan
hakkauttamisellansa		 hakkauttamisillaan
hakkauttamisillansa
ablative hakkauttamiseltaan
hakkauttamiseltansa		 hakkauttamisiltaan
hakkauttamisiltansa
allative hakkauttamiselleen
hakkauttamisellensa		 hakkauttamisilleen
hakkauttamisillensa
essive hakkauttamisenaan
hakkauttamisenansa		 hakkauttamisinaan
hakkauttamisinansa
translative hakkauttamisekseen
hakkauttamiseksensa		 hakkauttamisikseen
hakkauttamisiksensa
instructive — —
abessive hakkauttamisettaan
hakkauttamisettansa		 hakkauttamisittaan
hakkauttamisittansa
comitative — hakkauttamisineen
hakkauttamisinensa

Verb

hakkauttaminen

  1. fourth infinitive of hakkauttaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.