harjaantuminen

Finnish

Etymology

harjaantua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑrjɑːntuminen/, [ˈhɑrjɑːnˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): har‧jaan‧tu‧mi‧nen

Noun

harjaantuminen

  1. becoming competent

Declension
Inflection of harjaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harjaantuminen harjaantumiset
genitive harjaantumisen harjaantumisten
harjaantumisien
partitive harjaantumista harjaantumisia
illative harjaantumiseen harjaantumisiin
singular plural
nominative harjaantuminen harjaantumiset
accusative nom. harjaantuminen harjaantumiset
gen. harjaantumisen
genitive harjaantumisen harjaantumisten
harjaantumisien
partitive harjaantumista harjaantumisia
inessive harjaantumisessa harjaantumisissa
elative harjaantumisesta harjaantumisista
illative harjaantumiseen harjaantumisiin
adessive harjaantumisella harjaantumisilla
ablative harjaantumiselta harjaantumisilta
allative harjaantumiselle harjaantumisille
essive harjaantumisena harjaantumisina
translative harjaantumiseksi harjaantumisiksi
instructive — harjaantumisin
abessive harjaantumisetta harjaantumisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harjaantuminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harjaantumiseni harjaantumiseni
accusative nom. harjaantumiseni harjaantumiseni
gen. harjaantumiseni
genitive harjaantumiseni harjaantumisteni
harjaantumisieni
partitive harjaantumistani harjaantumisiani
inessive harjaantumisessani harjaantumisissani
elative harjaantumisestani harjaantumisistani
illative harjaantumiseeni harjaantumisiini
adessive harjaantumisellani harjaantumisillani
ablative harjaantumiseltani harjaantumisiltani
allative harjaantumiselleni harjaantumisilleni
essive harjaantumisenani harjaantumisinani
translative harjaantumisekseni harjaantumisikseni
instructive — —
abessive harjaantumisettani harjaantumisittani
comitative — harjaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harjaantumisesi harjaantumisesi
accusative nom. harjaantumisesi harjaantumisesi
gen. harjaantumisesi
genitive harjaantumisesi harjaantumistesi
harjaantumisiesi
partitive harjaantumistasi harjaantumisiasi
inessive harjaantumisessasi harjaantumisissasi
elative harjaantumisestasi harjaantumisistasi
illative harjaantumiseesi harjaantumisiisi
adessive harjaantumisellasi harjaantumisillasi
ablative harjaantumiseltasi harjaantumisiltasi
allative harjaantumisellesi harjaantumisillesi
essive harjaantumisenasi harjaantumisinasi
translative harjaantumiseksesi harjaantumisiksesi
instructive — —
abessive harjaantumisettasi harjaantumisittasi
comitative — harjaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harjaantumisemme harjaantumisemme
accusative nom. harjaantumisemme harjaantumisemme
gen. harjaantumisemme
genitive harjaantumisemme harjaantumistemme
harjaantumisiemme
partitive harjaantumistamme harjaantumisiamme
inessive harjaantumisessamme harjaantumisissamme
elative harjaantumisestamme harjaantumisistamme
illative harjaantumiseemme harjaantumisiimme
adessive harjaantumisellamme harjaantumisillamme
ablative harjaantumiseltamme harjaantumisiltamme
allative harjaantumisellemme harjaantumisillemme
essive harjaantumisenamme harjaantumisinamme
translative harjaantumiseksemme harjaantumisiksemme
instructive — —
abessive harjaantumisettamme harjaantumisittamme
comitative — harjaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harjaantumisenne harjaantumisenne
accusative nom. harjaantumisenne harjaantumisenne
gen. harjaantumisenne
genitive harjaantumisenne harjaantumistenne
harjaantumisienne
partitive harjaantumistanne harjaantumisianne
inessive harjaantumisessanne harjaantumisissanne
elative harjaantumisestanne harjaantumisistanne
illative harjaantumiseenne harjaantumisiinne
adessive harjaantumisellanne harjaantumisillanne
ablative harjaantumiseltanne harjaantumisiltanne
allative harjaantumisellenne harjaantumisillenne
essive harjaantumisenanne harjaantumisinanne
translative harjaantumiseksenne harjaantumisiksenne
instructive — —
abessive harjaantumisettanne harjaantumisittanne
comitative — harjaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harjaantumisensa harjaantumisensa
accusative nom. harjaantumisensa harjaantumisensa
gen. harjaantumisensa
genitive harjaantumisensa harjaantumistensa
harjaantumisiensa
partitive harjaantumistaan
harjaantumistansa		 harjaantumisiaan
harjaantumisiansa
inessive harjaantumisessaan
harjaantumisessansa		 harjaantumisissaan
harjaantumisissansa
elative harjaantumisestaan
harjaantumisestansa		 harjaantumisistaan
harjaantumisistansa
illative harjaantumiseensa harjaantumisiinsa
adessive harjaantumisellaan
harjaantumisellansa		 harjaantumisillaan
harjaantumisillansa
ablative harjaantumiseltaan
harjaantumiseltansa		 harjaantumisiltaan
harjaantumisiltansa
allative harjaantumiselleen
harjaantumisellensa		 harjaantumisilleen
harjaantumisillensa
essive harjaantumisenaan
harjaantumisenansa		 harjaantumisinaan
harjaantumisinansa
translative harjaantumisekseen
harjaantumiseksensa		 harjaantumisikseen
harjaantumisiksensa
instructive — —
abessive harjaantumisettaan
harjaantumisettansa		 harjaantumisittaan
harjaantumisittansa
comitative — harjaantumisineen
harjaantumisinensa

Verb

harjaantuminen

  1. fourth infinitive of harjaantua
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.