harkitsematon

Finnish

Etymology

harkita +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑrkitsemɑton/, [ˈhɑrkit̪ˌs̠e̞mɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -emɑton
  • Syllabification(key): har‧kit‧se‧ma‧ton

Adjective

harkitsematon (comparative harkitsemattomampi, superlative harkitsemattomin)

  1. imprudent
  2. inconsiderate, unthinking

Declension
Inflection of harkitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative harkitsematon harkitsemattomat
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
singular plural
nominative harkitsematon harkitsemattomat
accusative nom. harkitsematon harkitsemattomat
gen. harkitsemattoman
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
harkitsematontenrare
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
inessive harkitsemattomassa harkitsemattomissa
elative harkitsemattomasta harkitsemattomista
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
adessive harkitsemattomalla harkitsemattomilla
ablative harkitsemattomalta harkitsemattomilta
allative harkitsemattomalle harkitsemattomille
essive harkitsemattomana harkitsemattomina
translative harkitsemattomaksi harkitsemattomiksi
instructive — harkitsemattomin
abessive harkitsemattomatta harkitsemattomitta
comitative — harkitsemattomine
Possessive forms of harkitsematon (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemattomani harkitsemattomani
accusative nom. harkitsemattomani harkitsemattomani
gen. harkitsemattomani
genitive harkitsemattomani harkitsemattomieni
harkitsematontenirare
partitive harkitsematontani harkitsemattomiani
inessive harkitsemattomassani harkitsemattomissani
elative harkitsemattomastani harkitsemattomistani
illative harkitsemattomaani harkitsemattomiini
adessive harkitsemattomallani harkitsemattomillani
ablative harkitsemattomaltani harkitsemattomiltani
allative harkitsemattomalleni harkitsemattomilleni
essive harkitsemattomanani harkitsemattominani
translative harkitsemattomakseni harkitsemattomikseni
instructive — —
abessive harkitsemattomattani harkitsemattomittani
comitative — harkitsemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemattomasi harkitsemattomasi
accusative nom. harkitsemattomasi harkitsemattomasi
gen. harkitsemattomasi
genitive harkitsemattomasi harkitsemattomiesi
harkitsematontesirare
partitive harkitsematontasi harkitsemattomiasi
inessive harkitsemattomassasi harkitsemattomissasi
elative harkitsemattomastasi harkitsemattomistasi
illative harkitsemattomaasi harkitsemattomiisi
adessive harkitsemattomallasi harkitsemattomillasi
ablative harkitsemattomaltasi harkitsemattomiltasi
allative harkitsemattomallesi harkitsemattomillesi
essive harkitsemattomanasi harkitsemattominasi
translative harkitsemattomaksesi harkitsemattomiksesi
instructive — —
abessive harkitsemattomattasi harkitsemattomittasi
comitative — harkitsemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemattomamme harkitsemattomamme
accusative nom. harkitsemattomamme harkitsemattomamme
gen. harkitsemattomamme
genitive harkitsemattomamme harkitsemattomiemme
harkitsematontemmerare
partitive harkitsematontamme harkitsemattomiamme
inessive harkitsemattomassamme harkitsemattomissamme
elative harkitsemattomastamme harkitsemattomistamme
illative harkitsemattomaamme harkitsemattomiimme
adessive harkitsemattomallamme harkitsemattomillamme
ablative harkitsemattomaltamme harkitsemattomiltamme
allative harkitsemattomallemme harkitsemattomillemme
essive harkitsemattomanamme harkitsemattominamme
translative harkitsemattomaksemme harkitsemattomiksemme
instructive — —
abessive harkitsemattomattamme harkitsemattomittamme
comitative — harkitsemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemattomanne harkitsemattomanne
accusative nom. harkitsemattomanne harkitsemattomanne
gen. harkitsemattomanne
genitive harkitsemattomanne harkitsemattomienne
harkitsematontennerare
partitive harkitsematontanne harkitsemattomianne
inessive harkitsemattomassanne harkitsemattomissanne
elative harkitsemattomastanne harkitsemattomistanne
illative harkitsemattomaanne harkitsemattomiinne
adessive harkitsemattomallanne harkitsemattomillanne
ablative harkitsemattomaltanne harkitsemattomiltanne
allative harkitsemattomallenne harkitsemattomillenne
essive harkitsemattomananne harkitsemattominanne
translative harkitsemattomaksenne harkitsemattomiksenne
instructive — —
abessive harkitsemattomattanne harkitsemattomittanne
comitative — harkitsemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative harkitsemattomansa harkitsemattomansa
accusative nom. harkitsemattomansa harkitsemattomansa
gen. harkitsemattomansa
genitive harkitsemattomansa harkitsemattomiensa
harkitsematontensarare
partitive harkitsematontaan
harkitsematontansa		 harkitsemattomiaan
harkitsemattomiansa
inessive harkitsemattomassaan
harkitsemattomassansa		 harkitsemattomissaan
harkitsemattomissansa
elative harkitsemattomastaan
harkitsemattomastansa		 harkitsemattomistaan
harkitsemattomistansa
illative harkitsemattomaansa harkitsemattomiinsa
adessive harkitsemattomallaan
harkitsemattomallansa		 harkitsemattomillaan
harkitsemattomillansa
ablative harkitsemattomaltaan
harkitsemattomaltansa		 harkitsemattomiltaan
harkitsemattomiltansa
allative harkitsemattomalleen
harkitsemattomallensa		 harkitsemattomilleen
harkitsemattomillensa
essive harkitsemattomanaan
harkitsemattomanansa		 harkitsemattominaan
harkitsemattominansa
translative harkitsemattomakseen
harkitsemattomaksensa		 harkitsemattomikseen
harkitsemattomiksensa
instructive — —
abessive harkitsemattomattaan
harkitsemattomattansa		 harkitsemattomittaan
harkitsemattomittansa
comitative — harkitsemattomineen
harkitsemattominensa

Synonyms

Derived terms

Participle

harkitsematon

  1. negative participle of harkita

Declension
Inflection of harkitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative harkitsematon harkitsemattomat
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
singular plural
nominative harkitsematon harkitsemattomat
accusative nom. harkitsematon harkitsemattomat
gen. harkitsemattoman
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
harkitsematontenrare
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
inessive harkitsemattomassa harkitsemattomissa
elative harkitsemattomasta harkitsemattomista
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
adessive harkitsemattomalla harkitsemattomilla
ablative harkitsemattomalta harkitsemattomilta
allative harkitsemattomalle harkitsemattomille
essive harkitsemattomana harkitsemattomina
translative harkitsemattomaksi harkitsemattomiksi
instructive — harkitsemattomin
abessive harkitsemattomatta harkitsemattomitta
comitative — harkitsemattomine
Possessive forms of harkitsematon (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemattomani harkitsemattomani
accusative nom. harkitsemattomani harkitsemattomani
gen. harkitsemattomani
genitive harkitsemattomani harkitsemattomieni
harkitsematontenirare
partitive harkitsematontani harkitsemattomiani
inessive harkitsemattomassani harkitsemattomissani
elative harkitsemattomastani harkitsemattomistani
illative harkitsemattomaani harkitsemattomiini
adessive harkitsemattomallani harkitsemattomillani
ablative harkitsemattomaltani harkitsemattomiltani
allative harkitsemattomalleni harkitsemattomilleni
essive harkitsemattomanani harkitsemattominani
translative harkitsemattomakseni harkitsemattomikseni
instructive — —
abessive harkitsemattomattani harkitsemattomittani
comitative — harkitsemattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harkitsemattomasi harkitsemattomasi
accusative nom. harkitsemattomasi harkitsemattomasi
gen. harkitsemattomasi
genitive harkitsemattomasi harkitsemattomiesi
harkitsematontesirare
partitive harkitsematontasi harkitsemattomiasi
inessive harkitsemattomassasi harkitsemattomissasi
elative harkitsemattomastasi harkitsemattomistasi
illative harkitsemattomaasi harkitsemattomiisi
adessive harkitsemattomallasi harkitsemattomillasi
ablative harkitsemattomaltasi harkitsemattomiltasi
allative harkitsemattomallesi harkitsemattomillesi
essive harkitsemattomanasi harkitsemattominasi
translative harkitsemattomaksesi harkitsemattomiksesi
instructive — —
abessive harkitsemattomattasi harkitsemattomittasi
comitative — harkitsemattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemattomamme harkitsemattomamme
accusative nom. harkitsemattomamme harkitsemattomamme
gen. harkitsemattomamme
genitive harkitsemattomamme harkitsemattomiemme
harkitsematontemmerare
partitive harkitsematontamme harkitsemattomiamme
inessive harkitsemattomassamme harkitsemattomissamme
elative harkitsemattomastamme harkitsemattomistamme
illative harkitsemattomaamme harkitsemattomiimme
adessive harkitsemattomallamme harkitsemattomillamme
ablative harkitsemattomaltamme harkitsemattomiltamme
allative harkitsemattomallemme harkitsemattomillemme
essive harkitsemattomanamme harkitsemattominamme
translative harkitsemattomaksemme harkitsemattomiksemme
instructive — —
abessive harkitsemattomattamme harkitsemattomittamme
comitative — harkitsemattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harkitsemattomanne harkitsemattomanne
accusative nom. harkitsemattomanne harkitsemattomanne
gen. harkitsemattomanne
genitive harkitsemattomanne harkitsemattomienne
harkitsematontennerare
partitive harkitsematontanne harkitsemattomianne
inessive harkitsemattomassanne harkitsemattomissanne
elative harkitsemattomastanne harkitsemattomistanne
illative harkitsemattomaanne harkitsemattomiinne
adessive harkitsemattomallanne harkitsemattomillanne
ablative harkitsemattomaltanne harkitsemattomiltanne
allative harkitsemattomallenne harkitsemattomillenne
essive harkitsemattomananne harkitsemattominanne
translative harkitsemattomaksenne harkitsemattomiksenne
instructive — —
abessive harkitsemattomattanne harkitsemattomittanne
comitative — harkitsemattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative harkitsemattomansa harkitsemattomansa
accusative nom. harkitsemattomansa harkitsemattomansa
gen. harkitsemattomansa
genitive harkitsemattomansa harkitsemattomiensa
harkitsematontensarare
partitive harkitsematontaan
harkitsematontansa		 harkitsemattomiaan
harkitsemattomiansa
inessive harkitsemattomassaan
harkitsemattomassansa		 harkitsemattomissaan
harkitsemattomissansa
elative harkitsemattomastaan
harkitsemattomastansa		 harkitsemattomistaan
harkitsemattomistansa
illative harkitsemattomaansa harkitsemattomiinsa
adessive harkitsemattomallaan
harkitsemattomallansa		 harkitsemattomillaan
harkitsemattomillansa
ablative harkitsemattomaltaan
harkitsemattomaltansa		 harkitsemattomiltaan
harkitsemattomiltansa
allative harkitsemattomalleen
harkitsemattomallensa		 harkitsemattomilleen
harkitsemattomillensa
essive harkitsemattomanaan
harkitsemattomanansa		 harkitsemattominaan
harkitsemattominansa
translative harkitsemattomakseen
harkitsemattomaksensa		 harkitsemattomikseen
harkitsemattomiksensa
instructive — —
abessive harkitsemattomattaan
harkitsemattomattansa		 harkitsemattomittaan
harkitsemattomittansa
comitative — harkitsemattomineen
harkitsemattominensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.