harkkia

See also: härkkiä

Ingrian

Etymology 1

(This etymology is missing or incomplete. Please add to it, or discuss it at the Etymology scriptorium.)

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːe̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːiɑ]
  • Rhymes: -ɑrkːi, -ɑrkːiɑ
  • Hyphenation: hark‧ki‧a

Verb

harkkia

  1. (intransitive) to pace around
    • 1936, V. I. Junus; P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:
      Kärpäin lentää. Kurki harkkii.
      The fly flies. The crane paces around.
Conjugation
Conjugation of harkkia (type 7/oppia, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular harkin en harki 1st singular oon harkkint, oon harkkinut en oo harkkint, en oo harkkinut
2nd singular harkit et harki 2nd singular oot harkkint, oot harkkinut et oo harkkint, et oo harkkinut
3rd singular harkkii ei harki 3rd singular ono harkkint, ono harkkinut ei oo harkkint, ei oo harkkinut
1st plural harkimma emmä harki 1st plural oomma harkkinneet emmä oo harkkinneet
2nd plural harkitta että harki 2nd plural ootta harkkinneet että oo harkkinneet
3rd plural harkkiit1), harkkivat2), harkitaa evät harki 3rd plural ovat harkkinneet evät oo harkkinneet
impersonal harkitaa ei harkita impersonal ono harkittu ei oo harkittu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular harkin en harkkint, en harkkinut 1st singular olin harkkint, olin harkkinut en olt harkkint, en olt harkkinut
2nd singular harkit et harkkint, et harkkinut 2nd singular olit harkkint, olit harkkinut et olt harkkint, et olt harkkinut
3rd singular harkki ei harkkint, ei harkkinut 3rd singular oli harkkint, oli harkkinut ei olt harkkint, ei olt harkkinut
1st plural harkimma emmä harkkinneet 1st plural olimma harkkinneet emmä olleet harkkinneet
2nd plural harkitta että harkkinneet 2nd plural olitta harkkinneet että olleet harkkinneet
3rd plural harkkiit1), harkkivat2), harkittii evät harkkinneet 3rd plural olivat harkkinneet evät olleet harkkinneet
impersonal harkittii ei harkittu impersonal oli harkittu ei olt harkittu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular harkkisin en harkkis 1st singular olisin harkkint, olisin harkkinut en olis harkkint, en olis harkkinut
2nd singular harkkisit, harkkiist1) et harkkis 2nd singular olisit harkkint, olisit harkkinut et olis harkkint, et olis harkkinut
3rd singular harkkis ei harkkis 3rd singular olis harkkint, olis harkkinut ei olis harkkint, ei olis harkkinut
1st plural harkkisimma emmä harkkis 1st plural olisimma harkkinneet emmä olis harkkinneet
2nd plural harkkisitta että harkkis 2nd plural olisitta harkkinneet että olis harkkinneet
3rd plural harkkisiit1), harkkisivat2), harkittais evät harkkis 3rd plural olisivat harkkinneet evät olis harkkinneet
impersonal harkittais ei harkittais impersonal olis harkittu ei olis harkittu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular harki elä harki 2nd singular oo harkkint, oo harkkinut elä oo harkkint, elä oo harkkinut
3rd singular harkkikoo elköö harkkiko 3rd singular olkoo harkkint, olkoo harkkinut elköö olko harkkint, elköö olko harkkinut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural harkkikaa elkää harkkiko 2nd plural olkaa harkkinneet elkää olko harkkinneet
3rd plural harkkikoot elkööt harkkiko 3rd plural olkoot harkkinneet elkööt olko harkkinneet
impersonal harkittakkoo elköö harkittako impersonal olkoo harkittu elköö olko harkittu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular harkkinen en harkkine
2nd singular harkkinet et harkkine
3rd singular harkkinoo ei harkkine
1st plural harkkinemma emmä harkkine
2nd plural harkkinetta että harkkine
3rd plural harkkinoot evät harkkine
impersonal harkittannoo ei harkittane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st harkkia present harkkiva harkittava
2nd inessive harkkijees past harkkint, harkkinut harkittu
instructive harkkien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (harkkikaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative harkkimaa
inessive harkkimaas
elative harkkimast
abessive harkkimata
4th nominative harkkimiin
partitive harkkimista, harkkimist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːe̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhɑrkːiɑ/, [ˈhɑrkːiɑ]
  • Rhymes: -ɑrkːi, -ɑrkːiɑ
  • Hyphenation: hark‧ki‧a

Noun

harkkia

  1. partitive singular of harkki

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 47
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.