harme

See also: härme

English
  • Obsolete spelling of harm

Danish

Pronunciation
  • IPA(key): /harmə/, [ˈhɑːmə]

Etymology 1

A variant to Old Danish harm (“anger, affront”), from Old Norse harmr.

Noun

harme c (singular definite harmen, not used in plural form)

  1. indignation, resent

Etymology 2

From Old Danish harm (“anger, affront”), from Old Norse harma.

Verb

harme (imperative harm, infinitive at harme, present tense harmer, past tense harmede, perfect tense har harmet)

  1. to annoy, to infuriate
Conjugation
Conjugation of harme
Active Passive
Infinitive harme harmes
Present tense harmer harmes
Past tense harmede harmedes
Imperative harm -
Participle
Present harmende
Past harmet
Gerund harmen

Etymology 3

See harm (“angry, resentful”).

Adjective

harme

  1. inflection of harm:
    1. definite singular
    2. plural

Finnish

Etymology

harmaa +‎ -e

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑrmeˣ/, [ˈhɑrme̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑrme
  • Syllabification(key): har‧me

Noun

harme

  1. (geology) The non-valuable material of ore.

Declension
Inflection of harme (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative harme harmeet
genitive harmeen harmeiden
harmeitten
partitive harmetta harmeita
illative harmeeseen harmeisiin
harmeihin
singular plural
nominative harme harmeet
accusative nom. harme harmeet
gen. harmeen
genitive harmeen harmeiden
harmeitten
partitive harmetta harmeita
inessive harmeessa harmeissa
elative harmeesta harmeista
illative harmeeseen harmeisiin
harmeihin
adessive harmeella harmeilla
ablative harmeelta harmeilta
allative harmeelle harmeille
essive harmeena harmeina
translative harmeeksi harmeiksi
instructive — harmein
abessive harmeetta harmeitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harme (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harmeeni harmeeni
accusative nom. harmeeni harmeeni
gen. harmeeni
genitive harmeeni harmeideni
harmeitteni
partitive harmettani harmeitani
inessive harmeessani harmeissani
elative harmeestani harmeistani
illative harmeeseeni harmeisiini
harmeihini
adessive harmeellani harmeillani
ablative harmeeltani harmeiltani
allative harmeelleni harmeilleni
essive harmeenani harmeinani
translative harmeekseni harmeikseni
instructive — —
abessive harmeettani harmeittani
comitative — harmeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harmeesi harmeesi
accusative nom. harmeesi harmeesi
gen. harmeesi
genitive harmeesi harmeidesi
harmeittesi
partitive harmettasi harmeitasi
inessive harmeessasi harmeissasi
elative harmeestasi harmeistasi
illative harmeeseesi harmeisiisi
harmeihisi
adessive harmeellasi harmeillasi
ablative harmeeltasi harmeiltasi
allative harmeellesi harmeillesi
essive harmeenasi harmeinasi
translative harmeeksesi harmeiksesi
instructive — —
abessive harmeettasi harmeittasi
comitative — harmeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harmeemme harmeemme
accusative nom. harmeemme harmeemme
gen. harmeemme
genitive harmeemme harmeidemme
harmeittemme
partitive harmettamme harmeitamme
inessive harmeessamme harmeissamme
elative harmeestamme harmeistamme
illative harmeeseemme harmeisiimme
harmeihimme
adessive harmeellamme harmeillamme
ablative harmeeltamme harmeiltamme
allative harmeellemme harmeillemme
essive harmeenamme harmeinamme
translative harmeeksemme harmeiksemme
instructive — —
abessive harmeettamme harmeittamme
comitative — harmeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harmeenne harmeenne
accusative nom. harmeenne harmeenne
gen. harmeenne
genitive harmeenne harmeidenne
harmeittenne
partitive harmettanne harmeitanne
inessive harmeessanne harmeissanne
elative harmeestanne harmeistanne
illative harmeeseenne harmeisiinne
harmeihinne
adessive harmeellanne harmeillanne
ablative harmeeltanne harmeiltanne
allative harmeellenne harmeillenne
essive harmeenanne harmeinanne
translative harmeeksenne harmeiksenne
instructive — —
abessive harmeettanne harmeittanne
comitative — harmeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harmeensa harmeensa
accusative nom. harmeensa harmeensa
gen. harmeensa
genitive harmeensa harmeidensa
harmeittensa
partitive harmettaan
harmettansa		 harmeitaan
harmeitansa
inessive harmeessaan
harmeessansa		 harmeissaan
harmeissansa
elative harmeestaan
harmeestansa		 harmeistaan
harmeistansa
illative harmeeseensa harmeisiinsa
harmeihinsa
adessive harmeellaan
harmeellansa		 harmeillaan
harmeillansa
ablative harmeeltaan
harmeeltansa		 harmeiltaan
harmeiltansa
allative harmeelleen
harmeellensa		 harmeilleen
harmeillensa
essive harmeenaan
harmeenansa		 harmeinaan
harmeinansa
translative harmeekseen
harmeeksensa		 harmeikseen
harmeiksensa
instructive — —
abessive harmeettaan
harmeettansa		 harmeittaan
harmeittansa
comitative — harmeineen
harmeinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.