harsuuntuminen

Finnish

Etymology

harsuuntua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhɑrsuːntuminen/, [ˈhɑrs̠uːnˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): har‧suun‧tu‧mi‧nen

Noun

harsuuntuminen

  1. unraveling

Declension
Inflection of harsuuntuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative harsuuntuminen harsuuntumiset
genitive harsuuntumisen harsuuntumisten
harsuuntumisien
partitive harsuuntumista harsuuntumisia
illative harsuuntumiseen harsuuntumisiin
singular plural
nominative harsuuntuminen harsuuntumiset
accusative nom. harsuuntuminen harsuuntumiset
gen. harsuuntumisen
genitive harsuuntumisen harsuuntumisten
harsuuntumisien
partitive harsuuntumista harsuuntumisia
inessive harsuuntumisessa harsuuntumisissa
elative harsuuntumisesta harsuuntumisista
illative harsuuntumiseen harsuuntumisiin
adessive harsuuntumisella harsuuntumisilla
ablative harsuuntumiselta harsuuntumisilta
allative harsuuntumiselle harsuuntumisille
essive harsuuntumisena harsuuntumisina
translative harsuuntumiseksi harsuuntumisiksi
instructive — harsuuntumisin
abessive harsuuntumisetta harsuuntumisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harsuuntuminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative harsuuntumiseni harsuuntumiseni
accusative nom. harsuuntumiseni harsuuntumiseni
gen. harsuuntumiseni
genitive harsuuntumiseni harsuuntumisteni
harsuuntumisieni
partitive harsuuntumistani harsuuntumisiani
inessive harsuuntumisessani harsuuntumisissani
elative harsuuntumisestani harsuuntumisistani
illative harsuuntumiseeni harsuuntumisiini
adessive harsuuntumisellani harsuuntumisillani
ablative harsuuntumiseltani harsuuntumisiltani
allative harsuuntumiselleni harsuuntumisilleni
essive harsuuntumisenani harsuuntumisinani
translative harsuuntumisekseni harsuuntumisikseni
instructive — —
abessive harsuuntumisettani harsuuntumisittani
comitative — harsuuntumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative harsuuntumisesi harsuuntumisesi
accusative nom. harsuuntumisesi harsuuntumisesi
gen. harsuuntumisesi
genitive harsuuntumisesi harsuuntumistesi
harsuuntumisiesi
partitive harsuuntumistasi harsuuntumisiasi
inessive harsuuntumisessasi harsuuntumisissasi
elative harsuuntumisestasi harsuuntumisistasi
illative harsuuntumiseesi harsuuntumisiisi
adessive harsuuntumisellasi harsuuntumisillasi
ablative harsuuntumiseltasi harsuuntumisiltasi
allative harsuuntumisellesi harsuuntumisillesi
essive harsuuntumisenasi harsuuntumisinasi
translative harsuuntumiseksesi harsuuntumisiksesi
instructive — —
abessive harsuuntumisettasi harsuuntumisittasi
comitative — harsuuntumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative harsuuntumisemme harsuuntumisemme
accusative nom. harsuuntumisemme harsuuntumisemme
gen. harsuuntumisemme
genitive harsuuntumisemme harsuuntumistemme
harsuuntumisiemme
partitive harsuuntumistamme harsuuntumisiamme
inessive harsuuntumisessamme harsuuntumisissamme
elative harsuuntumisestamme harsuuntumisistamme
illative harsuuntumiseemme harsuuntumisiimme
adessive harsuuntumisellamme harsuuntumisillamme
ablative harsuuntumiseltamme harsuuntumisiltamme
allative harsuuntumisellemme harsuuntumisillemme
essive harsuuntumisenamme harsuuntumisinamme
translative harsuuntumiseksemme harsuuntumisiksemme
instructive — —
abessive harsuuntumisettamme harsuuntumisittamme
comitative — harsuuntumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative harsuuntumisenne harsuuntumisenne
accusative nom. harsuuntumisenne harsuuntumisenne
gen. harsuuntumisenne
genitive harsuuntumisenne harsuuntumistenne
harsuuntumisienne
partitive harsuuntumistanne harsuuntumisianne
inessive harsuuntumisessanne harsuuntumisissanne
elative harsuuntumisestanne harsuuntumisistanne
illative harsuuntumiseenne harsuuntumisiinne
adessive harsuuntumisellanne harsuuntumisillanne
ablative harsuuntumiseltanne harsuuntumisiltanne
allative harsuuntumisellenne harsuuntumisillenne
essive harsuuntumisenanne harsuuntumisinanne
translative harsuuntumiseksenne harsuuntumisiksenne
instructive — —
abessive harsuuntumisettanne harsuuntumisittanne
comitative — harsuuntumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative harsuuntumisensa harsuuntumisensa
accusative nom. harsuuntumisensa harsuuntumisensa
gen. harsuuntumisensa
genitive harsuuntumisensa harsuuntumistensa
harsuuntumisiensa
partitive harsuuntumistaan
harsuuntumistansa		 harsuuntumisiaan
harsuuntumisiansa
inessive harsuuntumisessaan
harsuuntumisessansa		 harsuuntumisissaan
harsuuntumisissansa
elative harsuuntumisestaan
harsuuntumisestansa		 harsuuntumisistaan
harsuuntumisistansa
illative harsuuntumiseensa harsuuntumisiinsa
adessive harsuuntumisellaan
harsuuntumisellansa		 harsuuntumisillaan
harsuuntumisillansa
ablative harsuuntumiseltaan
harsuuntumiseltansa		 harsuuntumisiltaan
harsuuntumisiltansa
allative harsuuntumiselleen
harsuuntumisellensa		 harsuuntumisilleen
harsuuntumisillensa
essive harsuuntumisenaan
harsuuntumisenansa		 harsuuntumisinaan
harsuuntumisinansa
translative harsuuntumisekseen
harsuuntumiseksensa		 harsuuntumisikseen
harsuuntumisiksensa
instructive — —
abessive harsuuntumisettaan
harsuuntumisettansa		 harsuuntumisittaan
harsuuntumisittansa
comitative — harsuuntumisineen
harsuuntumisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.