ilkeä

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *ilkeda, borrowed from Proto-Germanic *ilhilaz (“bad, evil”). Cognates include Estonian ilge, English ill.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈilkeæ/, [ˈilke̞æ]
  • Rhymes: -ilkeæ
  • Syllabification(key): il‧ke‧ä

Adjective

ilkeä (comparative ilkeämpi, superlative ilkein)

  1. bad, mean, wicked, evil
  2. mischievous, troublesome, cheeky, badly behaved
    Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.
    Matthew had a twin brother called Edward, who was always mischievous and badly behaved.
  3. uncomfortable, nasty, bad
    Vamman takia urheilu tuntuu tätä nykyä ilkeälle.
    Because of the injury, doing sports feels uncomfortable these days.
Declension
Inflection of ilkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative ilkeä ilkeät
genitive ilkeän ilkeiden
ilkeitten
partitive ilkeää
ilkeätä		 ilkeitä
illative ilkeään ilkeisiin
ilkeihin
singular plural
nominative ilkeä ilkeät
accusative nom. ilkeä ilkeät
gen. ilkeän
genitive ilkeän ilkeiden
ilkeitten
ilkeäinrare
partitive ilkeää
ilkeätä		 ilkeitä
inessive ilkeässä ilkeissä
elative ilkeästä ilkeistä
illative ilkeään ilkeisiin
ilkeihin
adessive ilkeällä ilkeillä
ablative ilkeältä ilkeiltä
allative ilkeälle ilkeille
essive ilkeänä ilkeinä
translative ilkeäksi ilkeiksi
instructive — ilkein
abessive ilkeättä ilkeittä
comitative — ilkeine
Possessive forms of ilkeä (type korkea)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative ilkeäni ilkeäni
accusative nom. ilkeäni ilkeäni
gen. ilkeäni
genitive ilkeäni ilkeideni
ilkeitteni
ilkeäinirare
partitive ilkeääni
ilkeätäni		 ilkeitäni
inessive ilkeässäni ilkeissäni
elative ilkeästäni ilkeistäni
illative ilkeääni ilkeisiini
ilkeihini
adessive ilkeälläni ilkeilläni
ablative ilkeältäni ilkeiltäni
allative ilkeälleni ilkeilleni
essive ilkeänäni ilkeinäni
translative ilkeäkseni ilkeikseni
instructive — —
abessive ilkeättäni ilkeittäni
comitative — ilkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ilkeäsi ilkeäsi
accusative nom. ilkeäsi ilkeäsi
gen. ilkeäsi
genitive ilkeäsi ilkeidesi
ilkeittesi
ilkeäisirare
partitive ilkeääsi
ilkeätäsi		 ilkeitäsi
inessive ilkeässäsi ilkeissäsi
elative ilkeästäsi ilkeistäsi
illative ilkeääsi ilkeisiisi
ilkeihisi
adessive ilkeälläsi ilkeilläsi
ablative ilkeältäsi ilkeiltäsi
allative ilkeällesi ilkeillesi
essive ilkeänäsi ilkeinäsi
translative ilkeäksesi ilkeiksesi
instructive — —
abessive ilkeättäsi ilkeittäsi
comitative — ilkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ilkeämme ilkeämme
accusative nom. ilkeämme ilkeämme
gen. ilkeämme
genitive ilkeämme ilkeidemme
ilkeittemme
ilkeäimmerare
partitive ilkeäämme
ilkeätämme		 ilkeitämme
inessive ilkeässämme ilkeissämme
elative ilkeästämme ilkeistämme
illative ilkeäämme ilkeisiimme
ilkeihimme
adessive ilkeällämme ilkeillämme
ablative ilkeältämme ilkeiltämme
allative ilkeällemme ilkeillemme
essive ilkeänämme ilkeinämme
translative ilkeäksemme ilkeiksemme
instructive — —
abessive ilkeättämme ilkeittämme
comitative — ilkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ilkeänne ilkeänne
accusative nom. ilkeänne ilkeänne
gen. ilkeänne
genitive ilkeänne ilkeidenne
ilkeittenne
ilkeäinnerare
partitive ilkeäänne
ilkeätänne		 ilkeitänne
inessive ilkeässänne ilkeissänne
elative ilkeästänne ilkeistänne
illative ilkeäänne ilkeisiinne
ilkeihinne
adessive ilkeällänne ilkeillänne
ablative ilkeältänne ilkeiltänne
allative ilkeällenne ilkeillenne
essive ilkeänänne ilkeinänne
translative ilkeäksenne ilkeiksenne
instructive — —
abessive ilkeättänne ilkeittänne
comitative — ilkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative ilkeänsä ilkeänsä
accusative nom. ilkeänsä ilkeänsä
gen. ilkeänsä
genitive ilkeänsä ilkeidensä
ilkeittensä
ilkeäinsärare
partitive ilkeätään
ilkeäänsä
ilkeätänsä		 ilkeitään
ilkeitänsä
inessive ilkeässään
ilkeässänsä		 ilkeissään
ilkeissänsä
elative ilkeästään
ilkeästänsä		 ilkeistään
ilkeistänsä
illative ilkeäänsä ilkeisiinsä
ilkeihinsä
adessive ilkeällään
ilkeällänsä		 ilkeillään
ilkeillänsä
ablative ilkeältään
ilkeältänsä		 ilkeiltään
ilkeiltänsä
allative ilkeälleen
ilkeällensä		 ilkeilleen
ilkeillensä
essive ilkeänään
ilkeänänsä		 ilkeinään
ilkeinänsä
translative ilkeäkseen
ilkeäksensä		 ilkeikseen
ilkeiksensä
instructive — —
abessive ilkeättään
ilkeättänsä		 ilkeittään
ilkeittänsä
comitative — ilkeineen
ilkeinensä
Derived terms
Derived terms

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈilkeæˣ/, [ˈilke̞æ(ʔ)]
  • Rhymes: -ilkeæ
  • Syllabification(key): il‧ke‧ä

Verb

ilkeä

  1. present active indicative connegative of iljetä
  2. second-person singular present imperative of iljetä
  3. second-person singular present active imperative connegative of iljetä

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.