irrottaa

Finnish

Etymology

From irrota +‎ -taa.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈirːotːɑːˣ/, [ˈirːo̞t̪ːɑː(ʔ)]
  • Rhymes: -irːotːɑː
  • Syllabification(key): ir‧rot‧taa

Verb

irrottaa

  1. (transitive) to loosen, free, detach, unfasten, undo
    Sinun täytyy irrottaa jarru.
    You should release the brake.
    Sinun täytyy irrottaa kytkin.
    You should disengage the clutch.
    Sinun täytyy irrottaa puhelin seinästä.
    You should disconnect the telephone.

Conjugation
Inflection of irrottaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrotan en irrota 1st sing. olen irrottanut en ole irrottanut
2nd sing. irrotat et irrota 2nd sing. olet irrottanut et ole irrottanut
3rd sing. irrottaa ei irrota 3rd sing. on irrottanut ei ole irrottanut
1st plur. irrotamme emme irrota 1st plur. olemme irrottaneet emme ole irrottaneet
2nd plur. irrotatte ette irrota 2nd plur. olette irrottaneet ette ole irrottaneet
3rd plur. irrottavat eivät irrota 3rd plur. ovat irrottaneet eivät ole irrottaneet
passive irrotetaan ei irroteta passive on irrotettu ei ole irrotettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrotin en irrottanut 1st sing. olin irrottanut en ollut irrottanut
2nd sing. irrotit et irrottanut 2nd sing. olit irrottanut et ollut irrottanut
3rd sing. irrotti ei irrottanut 3rd sing. oli irrottanut ei ollut irrottanut
1st plur. irrotimme emme irrottaneet 1st plur. olimme irrottaneet emme olleet irrottaneet
2nd plur. irrotitte ette irrottaneet 2nd plur. olitte irrottaneet ette olleet irrottaneet
3rd plur. irrottivat eivät irrottaneet 3rd plur. olivat irrottaneet eivät olleet irrottaneet
passive irrotettiin ei irrotettu passive oli irrotettu ei ollut irrotettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrottaisin en irrottaisi 1st sing. olisin irrottanut en olisi irrottanut
2nd sing. irrottaisit et irrottaisi 2nd sing. olisit irrottanut et olisi irrottanut
3rd sing. irrottaisi ei irrottaisi 3rd sing. olisi irrottanut ei olisi irrottanut
1st plur. irrottaisimme emme irrottaisi 1st plur. olisimme irrottaneet emme olisi irrottaneet
2nd plur. irrottaisitte ette irrottaisi 2nd plur. olisitte irrottaneet ette olisi irrottaneet
3rd plur. irrottaisivat eivät irrottaisi 3rd plur. olisivat irrottaneet eivät olisi irrottaneet
passive irrotettaisiin ei irrotettaisi passive olisi irrotettu ei olisi irrotettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. irrota älä irrota 2nd sing. ole irrottanut älä ole irrottanut
3rd sing. irrottakoon älköön irrottako 3rd sing. olkoon irrottanut älköön olko irrottanut
1st plur. irrottakaamme älkäämme irrottako 1st plur. olkaamme irrottaneet älkäämme olko irrottaneet
2nd plur. irrottakaa älkää irrottako 2nd plur. olkaa irrottaneet älkää olko irrottaneet
3rd plur. irrottakoot älkööt irrottako 3rd plur. olkoot irrottaneet älkööt olko irrottaneet
passive irrotettakoon älköön irrotettako passive olkoon irrotettu älköön olko irrotettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrottanen en irrottane 1st sing. lienen irrottanut en liene irrottanut
2nd sing. irrottanet et irrottane 2nd sing. lienet irrottanut et liene irrottanut
3rd sing. irrottanee ei irrottane 3rd sing. lienee irrottanut ei liene irrottanut
1st plur. irrottanemme emme irrottane 1st plur. lienemme irrottaneet emme liene irrottaneet
2nd plur. irrottanette ette irrottane 2nd plur. lienette irrottaneet ette liene irrottaneet
3rd plur. irrottanevat eivät irrottane 3rd plur. lienevät irrottaneet eivät liene irrottaneet
passive irrotettaneen ei irrotettane passive lienee irrotettu ei liene irrotettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st irrottaa present irrottava irrotettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irrottaakseni irrottaaksemme
2nd irrottaaksesi irrottaaksenne
3rd irrottaakseen
irrottaaksensa
 past irrottanut irrotettu
2nd inessive2 irrottaessa irrotettaessa agent3 irrottama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irrottaessani irrottaessamme
2nd irrottaessasi irrottaessanne
3rd irrottaessaan
irrottaessansa
 negative irrottamaton
instructive irrottaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive irrottamassa —
elative irrottamasta —
illative irrottamaan —
adessive irrottamalla —
abessive irrottamatta —
instructive irrottaman irrotettaman
4th4 nominative irrottaminen
partitive irrottamista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st irrottamaisillani irrottamaisillamme
2nd irrottamaisillasi irrottamaisillanne
3rd irrottamaisillaan
irrottamaisillansa

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.