itserakas

Finnish

Etymology

itse +‎ rakas. First attested in Carl Helenius: Suomalainen ja ruozalainen sanakirja ("Finnish and Swedish Dictionary", 1838).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈitse(ˣ)ˌrɑkɑs/, [ˈits̠e̞(r)ˌrɑkɑs̠]
  • Rhymes: -ɑkɑs
  • Syllabification(key): it‧se‧ra‧kas

Adjective

itserakas (comparative itserakkaampi, superlative itserakkain)

  1. conceited (having an excessively favorable opinion of oneself)

Declension
Inflection of itserakas (Kotus type 41*A/vieras, kk-k gradation)
nominative itserakas itserakkaat
genitive itserakkaan itserakkaiden
itserakkaitten
partitive itserakasta itserakkaita
illative itserakkaaseen itserakkaisiin
singular plural
nominative itserakas itserakkaat
accusative nom. itserakas itserakkaat
gen. itserakkaan
genitive itserakkaan itserakkaiden
itserakkaitten
partitive itserakasta itserakkaita
inessive itserakkaassa itserakkaissa
elative itserakkaasta itserakkaista
illative itserakkaaseen itserakkaisiin
itserakkaihinrare
adessive itserakkaalla itserakkailla
ablative itserakkaalta itserakkailta
allative itserakkaalle itserakkaille
essive itserakkaana itserakkaina
translative itserakkaaksi itserakkaiksi
instructive — itserakkain
abessive itserakkaatta itserakkaitta
comitative — itserakkaine
Possessive forms of itserakas (type vieras)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative itserakkaani itserakkaani
accusative nom. itserakkaani itserakkaani
gen. itserakkaani
genitive itserakkaani itserakkaideni
itserakkaitteni
partitive itserakastani itserakkaitani
inessive itserakkaassani itserakkaissani
elative itserakkaastani itserakkaistani
illative itserakkaaseeni itserakkaisiini
itserakkaihinirare
adessive itserakkaallani itserakkaillani
ablative itserakkaaltani itserakkailtani
allative itserakkaalleni itserakkailleni
essive itserakkaanani itserakkainani
translative itserakkaakseni itserakkaikseni
instructive — —
abessive itserakkaattani itserakkaittani
comitative — itserakkaineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative itserakkaasi itserakkaasi
accusative nom. itserakkaasi itserakkaasi
gen. itserakkaasi
genitive itserakkaasi itserakkaidesi
itserakkaittesi
partitive itserakastasi itserakkaitasi
inessive itserakkaassasi itserakkaissasi
elative itserakkaastasi itserakkaistasi
illative itserakkaaseesi itserakkaisiisi
itserakkaihisirare
adessive itserakkaallasi itserakkaillasi
ablative itserakkaaltasi itserakkailtasi
allative itserakkaallesi itserakkaillesi
essive itserakkaanasi itserakkainasi
translative itserakkaaksesi itserakkaiksesi
instructive — —
abessive itserakkaattasi itserakkaittasi
comitative — itserakkainesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative itserakkaamme itserakkaamme
accusative nom. itserakkaamme itserakkaamme
gen. itserakkaamme
genitive itserakkaamme itserakkaidemme
itserakkaittemme
partitive itserakastamme itserakkaitamme
inessive itserakkaassamme itserakkaissamme
elative itserakkaastamme itserakkaistamme
illative itserakkaaseemme itserakkaisiimme
itserakkaihimmerare
adessive itserakkaallamme itserakkaillamme
ablative itserakkaaltamme itserakkailtamme
allative itserakkaallemme itserakkaillemme
essive itserakkaanamme itserakkainamme
translative itserakkaaksemme itserakkaiksemme
instructive — —
abessive itserakkaattamme itserakkaittamme
comitative — itserakkainemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative itserakkaanne itserakkaanne
accusative nom. itserakkaanne itserakkaanne
gen. itserakkaanne
genitive itserakkaanne itserakkaidenne
itserakkaittenne
partitive itserakastanne itserakkaitanne
inessive itserakkaassanne itserakkaissanne
elative itserakkaastanne itserakkaistanne
illative itserakkaaseenne itserakkaisiinne
itserakkaihinnerare
adessive itserakkaallanne itserakkaillanne
ablative itserakkaaltanne itserakkailtanne
allative itserakkaallenne itserakkaillenne
essive itserakkaananne itserakkainanne
translative itserakkaaksenne itserakkaiksenne
instructive — —
abessive itserakkaattanne itserakkaittanne
comitative — itserakkainenne
third-person possessor
singular plural
nominative itserakkaansa itserakkaansa
accusative nom. itserakkaansa itserakkaansa
gen. itserakkaansa
genitive itserakkaansa itserakkaidensa
itserakkaittensa
partitive itserakastaan
itserakastansa		 itserakkaitaan
itserakkaitansa
inessive itserakkaassaan
itserakkaassansa		 itserakkaissaan
itserakkaissansa
elative itserakkaastaan
itserakkaastansa		 itserakkaistaan
itserakkaistansa
illative itserakkaaseensa itserakkaisiinsa
itserakkaihinsarare
adessive itserakkaallaan
itserakkaallansa		 itserakkaillaan
itserakkaillansa
ablative itserakkaaltaan
itserakkaaltansa		 itserakkailtaan
itserakkailtansa
allative itserakkaalleen
itserakkaallensa		 itserakkailleen
itserakkaillensa
essive itserakkaanaan
itserakkaanansa		 itserakkainaan
itserakkainansa
translative itserakkaakseen
itserakkaaksensa		 itserakkaikseen
itserakkaiksensa
instructive — —
abessive itserakkaattaan
itserakkaattansa		 itserakkaittaan
itserakkaittansa
comitative — itserakkaineen
itserakkainensa

Derived terms

See also

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.