kainostella

Finnish

Etymology

kaino +‎ -stella

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑi̯nostelːɑˣ/, [ˈkɑi̯no̞s̠ˌt̪e̞lːɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Syllabification(key): kai‧nos‧tel‧la

Verb

kainostella

  1. (intransitive) To be shy/bashful/timid.
  2. (intransitive) To play coy, play the coquette.
  3. (intransitive) To be modest/prudish.
  4. (transitive + partitive) To be ashamed/afraid (of something = partitive, to do = infinitive).

Conjugation
Inflection of kainostella (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostelen en kainostele 1st sing. olen kainostellut en ole kainostellut
2nd sing. kainostelet et kainostele 2nd sing. olet kainostellut et ole kainostellut
3rd sing. kainostelee ei kainostele 3rd sing. on kainostellut ei ole kainostellut
1st plur. kainostelemme emme kainostele 1st plur. olemme kainostelleet emme ole kainostelleet
2nd plur. kainostelette ette kainostele 2nd plur. olette kainostelleet ette ole kainostelleet
3rd plur. kainostelevat eivät kainostele 3rd plur. ovat kainostelleet eivät ole kainostelleet
passive kainostellaan ei kainostella passive on kainosteltu ei ole kainosteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostelin en kainostellut 1st sing. olin kainostellut en ollut kainostellut
2nd sing. kainostelit et kainostellut 2nd sing. olit kainostellut et ollut kainostellut
3rd sing. kainosteli ei kainostellut 3rd sing. oli kainostellut ei ollut kainostellut
1st plur. kainostelimme emme kainostelleet 1st plur. olimme kainostelleet emme olleet kainostelleet
2nd plur. kainostelitte ette kainostelleet 2nd plur. olitte kainostelleet ette olleet kainostelleet
3rd plur. kainostelivat eivät kainostelleet 3rd plur. olivat kainostelleet eivät olleet kainostelleet
passive kainosteltiin ei kainosteltu passive oli kainosteltu ei ollut kainosteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostelisin en kainostelisi 1st sing. olisin kainostellut en olisi kainostellut
2nd sing. kainostelisit et kainostelisi 2nd sing. olisit kainostellut et olisi kainostellut
3rd sing. kainostelisi ei kainostelisi 3rd sing. olisi kainostellut ei olisi kainostellut
1st plur. kainostelisimme emme kainostelisi 1st plur. olisimme kainostelleet emme olisi kainostelleet
2nd plur. kainostelisitte ette kainostelisi 2nd plur. olisitte kainostelleet ette olisi kainostelleet
3rd plur. kainostelisivat eivät kainostelisi 3rd plur. olisivat kainostelleet eivät olisi kainostelleet
passive kainosteltaisiin ei kainosteltaisi passive olisi kainosteltu ei olisi kainosteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kainostele älä kainostele 2nd sing. ole kainostellut älä ole kainostellut
3rd sing. kainostelkoon älköön kainostelko 3rd sing. olkoon kainostellut älköön olko kainostellut
1st plur. kainostelkaamme älkäämme kainostelko 1st plur. olkaamme kainostelleet älkäämme olko kainostelleet
2nd plur. kainostelkaa älkää kainostelko 2nd plur. olkaa kainostelleet älkää olko kainostelleet
3rd plur. kainostelkoot älkööt kainostelko 3rd plur. olkoot kainostelleet älkööt olko kainostelleet
passive kainosteltakoon älköön kainosteltako passive olkoon kainosteltu älköön olko kainosteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostellen en kainostelle 1st sing. lienen kainostellut en liene kainostellut
2nd sing. kainostellet et kainostelle 2nd sing. lienet kainostellut et liene kainostellut
3rd sing. kainostellee ei kainostelle 3rd sing. lienee kainostellut ei liene kainostellut
1st plur. kainostellemme emme kainostelle 1st plur. lienemme kainostelleet emme liene kainostelleet
2nd plur. kainostellette ette kainostelle 2nd plur. lienette kainostelleet ette liene kainostelleet
3rd plur. kainostellevat eivät kainostelle 3rd plur. lienevät kainostelleet eivät liene kainostelleet
passive kainosteltaneen ei kainosteltane passive lienee kainosteltu ei liene kainosteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kainostella present kainosteleva kainosteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostellakseni kainostellaksemme
2nd kainostellaksesi kainostellaksenne
3rd kainostellakseen
kainostellaksensa
 past kainostellut kainosteltu
2nd inessive2 kainostellessa kainosteltaessa agent3 kainostelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostellessani kainostellessamme
2nd kainostellessasi kainostellessanne
3rd kainostellessaan
kainostellessansa
 negative kainostelematon
instructive kainostellen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive kainostelemassa —
elative kainostelemasta —
illative kainostelemaan —
adessive kainostelemalla —
abessive kainostelematta —
instructive kainosteleman kainosteltaman
4th4 nominative kainosteleminen
partitive kainostelemista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostelemaisillani kainostelemaisillamme
2nd kainostelemaisillasi kainostelemaisillanne
3rd kainostelemaisillaan
kainostelemaisillansa

Synonyms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.