keikauttaa

Finnish

Etymology

keika- +‎ -uttaa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkei̯kɑutːɑːˣ/, [ˈke̞i̯kɑˌut̪ːɑː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): kei‧ka‧ut‧taa

Verb

keikauttaa

  1. (transitive) to tip, to tip over

Conjugation
Inflection of keikauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikautan en keikauta 1st sing. olen keikauttanut en ole keikauttanut
2nd sing. keikautat et keikauta 2nd sing. olet keikauttanut et ole keikauttanut
3rd sing. keikauttaa ei keikauta 3rd sing. on keikauttanut ei ole keikauttanut
1st plur. keikautamme emme keikauta 1st plur. olemme keikauttaneet emme ole keikauttaneet
2nd plur. keikautatte ette keikauta 2nd plur. olette keikauttaneet ette ole keikauttaneet
3rd plur. keikauttavat eivät keikauta 3rd plur. ovat keikauttaneet eivät ole keikauttaneet
passive keikautetaan ei keikauteta passive on keikautettu ei ole keikautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikautin en keikauttanut 1st sing. olin keikauttanut en ollut keikauttanut
2nd sing. keikautit et keikauttanut 2nd sing. olit keikauttanut et ollut keikauttanut
3rd sing. keikautti ei keikauttanut 3rd sing. oli keikauttanut ei ollut keikauttanut
1st plur. keikautimme emme keikauttaneet 1st plur. olimme keikauttaneet emme olleet keikauttaneet
2nd plur. keikautitte ette keikauttaneet 2nd plur. olitte keikauttaneet ette olleet keikauttaneet
3rd plur. keikauttivat eivät keikauttaneet 3rd plur. olivat keikauttaneet eivät olleet keikauttaneet
passive keikautettiin ei keikautettu passive oli keikautettu ei ollut keikautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikauttaisin en keikauttaisi 1st sing. olisin keikauttanut en olisi keikauttanut
2nd sing. keikauttaisit et keikauttaisi 2nd sing. olisit keikauttanut et olisi keikauttanut
3rd sing. keikauttaisi ei keikauttaisi 3rd sing. olisi keikauttanut ei olisi keikauttanut
1st plur. keikauttaisimme emme keikauttaisi 1st plur. olisimme keikauttaneet emme olisi keikauttaneet
2nd plur. keikauttaisitte ette keikauttaisi 2nd plur. olisitte keikauttaneet ette olisi keikauttaneet
3rd plur. keikauttaisivat eivät keikauttaisi 3rd plur. olisivat keikauttaneet eivät olisi keikauttaneet
passive keikautettaisiin ei keikautettaisi passive olisi keikautettu ei olisi keikautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. keikauta älä keikauta 2nd sing. ole keikauttanut älä ole keikauttanut
3rd sing. keikauttakoon älköön keikauttako 3rd sing. olkoon keikauttanut älköön olko keikauttanut
1st plur. keikauttakaamme älkäämme keikauttako 1st plur. olkaamme keikauttaneet älkäämme olko keikauttaneet
2nd plur. keikauttakaa älkää keikauttako 2nd plur. olkaa keikauttaneet älkää olko keikauttaneet
3rd plur. keikauttakoot älkööt keikauttako 3rd plur. olkoot keikauttaneet älkööt olko keikauttaneet
passive keikautettakoon älköön keikautettako passive olkoon keikautettu älköön olko keikautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. keikauttanen en keikauttane 1st sing. lienen keikauttanut en liene keikauttanut
2nd sing. keikauttanet et keikauttane 2nd sing. lienet keikauttanut et liene keikauttanut
3rd sing. keikauttanee ei keikauttane 3rd sing. lienee keikauttanut ei liene keikauttanut
1st plur. keikauttanemme emme keikauttane 1st plur. lienemme keikauttaneet emme liene keikauttaneet
2nd plur. keikauttanette ette keikauttane 2nd plur. lienette keikauttaneet ette liene keikauttaneet
3rd plur. keikauttanevat eivät keikauttane 3rd plur. lienevät keikauttaneet eivät liene keikauttaneet
passive keikautettaneen ei keikautettane passive lienee keikautettu ei liene keikautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st keikauttaa present keikauttava keikautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikauttaakseni keikauttaaksemme
2nd keikauttaaksesi keikauttaaksenne
3rd keikauttaakseen
keikauttaaksensa
 past keikauttanut keikautettu
2nd inessive2 keikauttaessa keikautettaessa agent3 keikauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikauttaessani keikauttaessamme
2nd keikauttaessasi keikauttaessanne
3rd keikauttaessaan
keikauttaessansa
 negative keikauttamaton
instructive keikauttaen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive keikauttamassa —
elative keikauttamasta —
illative keikauttamaan —
adessive keikauttamalla —
abessive keikauttamatta —
instructive keikauttaman keikautettaman
4th4 nominative keikauttaminen
partitive keikauttamista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st keikauttamaisillani keikauttamaisillamme
2nd keikauttamaisillasi keikauttamaisillanne
3rd keikauttamaisillaan
keikauttamaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.