kelim

English

Noun

kelim (plural kelims)

  1. Alternative spelling of kilim

Anagrams

Finnish

Etymology

From Persian گلیم‎.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelim/, [ˈke̞lim]
  • Rhymes: -elim
  • Syllabification(key): ke‧lim

Noun

kelim

  1. kilim (type of oriental carpet)

Declension
Inflection of kelim (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kelim kelimit
genitive kelimin kelimien
kelimeiden
kelimeitten
partitive kelimiä kelimeitä
kelimejä
illative kelimiin kelimeihin
singular plural
nominative kelim kelimit
accusative nom. kelim kelimit
gen. kelimin
genitive kelimin kelimien
kelimeiden
kelimeitten
partitive kelimiä kelimeitä
kelimejä
inessive kelimissä kelimeissä
elative kelimistä kelimeistä
illative kelimiin kelimeihin
adessive kelimillä kelimeillä
ablative kelimiltä kelimeiltä
allative kelimille kelimeille
essive keliminä kelimeinä
translative kelimiksi kelimeiksi
instructive — kelimein
abessive kelimittä kelimeittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelim (type paperi)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kelimini kelimini
accusative nom. kelimini kelimini
gen. kelimini
genitive kelimini kelimieni
kelimeideni
kelimeitteni
partitive kelimiäni kelimeitäni
kelimejäni
inessive kelimissäni kelimeissäni
elative kelimistäni kelimeistäni
illative kelimiini kelimeihini
adessive kelimilläni kelimeilläni
ablative kelimiltäni kelimeiltäni
allative kelimilleni kelimeilleni
essive keliminäni kelimeinäni
translative kelimikseni kelimeikseni
instructive — —
abessive kelimittäni kelimeittäni
comitative — kelimeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kelimisi kelimisi
accusative nom. kelimisi kelimisi
gen. kelimisi
genitive kelimisi kelimiesi
kelimeidesi
kelimeittesi
partitive kelimiäsi kelimeitäsi
kelimejäsi
inessive kelimissäsi kelimeissäsi
elative kelimistäsi kelimeistäsi
illative kelimiisi kelimeihisi
adessive kelimilläsi kelimeilläsi
ablative kelimiltäsi kelimeiltäsi
allative kelimillesi kelimeillesi
essive keliminäsi kelimeinäsi
translative kelimiksesi kelimeiksesi
instructive — —
abessive kelimittäsi kelimeittäsi
comitative — kelimeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kelimimme kelimimme
accusative nom. kelimimme kelimimme
gen. kelimimme
genitive kelimimme kelimiemme
kelimeidemme
kelimeittemme
partitive kelimiämme kelimeitämme
kelimejämme
inessive kelimissämme kelimeissämme
elative kelimistämme kelimeistämme
illative kelimiimme kelimeihimme
adessive kelimillämme kelimeillämme
ablative kelimiltämme kelimeiltämme
allative kelimillemme kelimeillemme
essive keliminämme kelimeinämme
translative kelimiksemme kelimeiksemme
instructive — —
abessive kelimittämme kelimeittämme
comitative — kelimeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative keliminne keliminne
accusative nom. keliminne keliminne
gen. keliminne
genitive keliminne kelimienne
kelimeidenne
kelimeittenne
partitive kelimiänne kelimeitänne
kelimejänne
inessive kelimissänne kelimeissänne
elative kelimistänne kelimeistänne
illative kelimiinne kelimeihinne
adessive kelimillänne kelimeillänne
ablative kelimiltänne kelimeiltänne
allative kelimillenne kelimeillenne
essive keliminänne kelimeinänne
translative kelimiksenne kelimeiksenne
instructive — —
abessive kelimittänne kelimeittänne
comitative — kelimeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative keliminsä keliminsä
accusative nom. keliminsä keliminsä
gen. keliminsä
genitive keliminsä kelimiensä
kelimeidensä
kelimeittensä
partitive kelimiään
kelimiänsä		 kelimeitään
kelimejään
kelimeitänsä
kelimejänsä
inessive kelimissään
kelimissänsä		 kelimeissään
kelimeissänsä
elative kelimistään
kelimistänsä		 kelimeistään
kelimeistänsä
illative kelimiinsä kelimeihinsä
adessive kelimillään
kelimillänsä		 kelimeillään
kelimeillänsä
ablative kelimiltään
kelimiltänsä		 kelimeiltään
kelimeiltänsä
allative kelimilleen
kelimillensä		 kelimeilleen
kelimeillensä
essive keliminään
keliminänsä		 kelimeinään
kelimeinänsä
translative kelimikseen
kelimiksensä		 kelimeikseen
kelimeiksensä
instructive — —
abessive kelimittään
kelimittänsä		 kelimeittään
kelimeittänsä
comitative — kelimeineen
kelimeinensä

Synonyms

Anagrams

Indonesian

Etymology

From Malay kelim.

Pronunciation
  • IPA(key): [kəˈlɪm]
  • Hyphenation: kê‧lim
  • Rhymes: -lɪm, -ɪm, -m

Noun

kêlim (first-person possessive kelimku, second-person possessive kelimmu, third-person possessive kelimnya)

  1. (sewing) seam (folded back and stitched piece of fabric)
    Synonyms: pelipit, som

Derived terms
  • berkelim
  • keliman
  • mengelim
  • pengelim
  • kelim bulat
  • kelim kipas
  • kelim muka
  • kelim pipih
  • kelim tindih kasih

Further reading

Malay

Pronunciation

Noun

kelim (Jawi spelling کليم‎, plural kelim-kelim, informal 1st possessive kelimku, 2nd possessive kelimmu, 3rd possessive kelimnya)

  1. (sewing) seam (folded back and stitched piece of fabric)

Synonyms

Derived terms
Affixed terms and other derivations

Regular affixed derivations:

  • pengelim [agentive / qualitative / instrumental / abstract / measure] (peN-)
  • mengelim [agent focus] (meN-)
  • berkelim [stative / habitual] (beR-)

Irregular affixed derivations, other derivations and compound words:

  • kelim Betawi
  • kelim lapis
  • kelim papan
  • kelim sambung
  • kelim tindih

Descendants
  • Indonesian: kelim

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.