kelliä

Finnish

Etymology

From kell- +‎ -ia; compare kellahtaa, kellistää. Probably a sound-symbolic root.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkelːiæˣ/, [ˈke̞lːiæ(ʔ)]
  • Rhymes: -elːiæ
  • Syllabification(key): kel‧li‧ä

Verb

kelliä

  1. (intransitive) to loll, sprawl

Conjugation
Inflection of kelliä (Kotus type 61/sallia, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellin en kelli 1st sing. olen kellinyt en ole kellinyt
2nd sing. kellit et kelli 2nd sing. olet kellinyt et ole kellinyt
3rd sing. kellii ei kelli 3rd sing. on kellinyt ei ole kellinyt
1st plur. kellimme emme kelli 1st plur. olemme kellineet emme ole kellineet
2nd plur. kellitte ette kelli 2nd plur. olette kellineet ette ole kellineet
3rd plur. kellivät eivät kelli 3rd plur. ovat kellineet eivät ole kellineet
passive kellitään ei kellitä passive on kellitty ei ole kellitty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellin en kellinyt 1st sing. olin kellinyt en ollut kellinyt
2nd sing. kellit et kellinyt 2nd sing. olit kellinyt et ollut kellinyt
3rd sing. kelli ei kellinyt 3rd sing. oli kellinyt ei ollut kellinyt
1st plur. kellimme emme kellineet 1st plur. olimme kellineet emme olleet kellineet
2nd plur. kellitte ette kellineet 2nd plur. olitte kellineet ette olleet kellineet
3rd plur. kellivät eivät kellineet 3rd plur. olivat kellineet eivät olleet kellineet
passive kellittiin ei kellitty passive oli kellitty ei ollut kellitty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellisin en kellisi 1st sing. olisin kellinyt en olisi kellinyt
2nd sing. kellisit et kellisi 2nd sing. olisit kellinyt et olisi kellinyt
3rd sing. kellisi ei kellisi 3rd sing. olisi kellinyt ei olisi kellinyt
1st plur. kellisimme emme kellisi 1st plur. olisimme kellineet emme olisi kellineet
2nd plur. kellisitte ette kellisi 2nd plur. olisitte kellineet ette olisi kellineet
3rd plur. kellisivät eivät kellisi 3rd plur. olisivat kellineet eivät olisi kellineet
passive kellittäisiin ei kellittäisi passive olisi kellitty ei olisi kellitty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kelli älä kelli 2nd sing. ole kellinyt älä ole kellinyt
3rd sing. kelliköön älköön kellikö 3rd sing. olkoon kellinyt älköön olko kellinyt
1st plur. kellikäämme älkäämme kellikö 1st plur. olkaamme kellineet älkäämme olko kellineet
2nd plur. kellikää älkää kellikö 2nd plur. olkaa kellineet älkää olko kellineet
3rd plur. kellikööt älkööt kellikö 3rd plur. olkoot kellineet älkööt olko kellineet
passive kellittäköön älköön kellittäkö passive olkoon kellitty älköön olko kellitty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kellinen en kelline 1st sing. lienen kellinyt en liene kellinyt
2nd sing. kellinet et kelline 2nd sing. lienet kellinyt et liene kellinyt
3rd sing. kellinee ei kelline 3rd sing. lienee kellinyt ei liene kellinyt
1st plur. kellinemme emme kelline 1st plur. lienemme kellineet emme liene kellineet
2nd plur. kellinette ette kelline 2nd plur. lienette kellineet ette liene kellineet
3rd plur. kellinevät eivät kelline 3rd plur. lienevät kellineet eivät liene kellineet
passive kellittäneen ei kellittäne passive lienee kellitty ei liene kellitty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kelliä present kellivä kellittävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kelliäkseni kelliäksemme
2nd kelliäksesi kelliäksenne
3rd kelliäkseen
kelliäksensä
 past kellinyt kellitty
2nd inessive2 kelliessä kellittäessä agent3 kellimä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kelliessäni kelliessämme
2nd kelliessäsi kelliessänne
3rd kelliessään
kelliessänsä
 negative kellimätön
instructive kellien — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive kellimässä —
elative kellimästä —
illative kellimään —
adessive kellimällä —
abessive kellimättä —
instructive kellimän kellittämän
4th4 nominative kelliminen
partitive kellimistä
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kellimäisilläni kellimäisillämme
2nd kellimäisilläsi kellimäisillänne
3rd kellimäisillään
kellimäisillänsä

Synonyms

References
  1. Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000) Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish), [note: linked online version also includes some other etymological sources], Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.