kenkää

Finnish

Noun

kenkää

  1. partitive singular of kenkä

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From ken (“who”) +‎ -kää.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæː]
  • Rhymes: -eŋkæː
  • Hyphenation: ken‧kää

Pronoun

kenkää

  1. (+ negative) nobody
  2. (+ interrogative) anybody
Declension
Declension of kenkää
singular plural
nominative kenkää ketkää
genitive kenenkää
partitive kettää
illative kehekää, kehhee
inessive keskää, kessää
elative kestkää, kestää
allative kellekää
adessive kelkää, kellää
ablative keltkää, keltää
translative kekskää
essive kennää
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkeŋkæː/, [ˈke̞ŋkæː]
  • Rhymes: -eŋkæː
  • Hyphenation: ken‧kää

Noun

kenkää

  1. inflection of kenkä:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 147
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.