kenkäin

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkeŋkæi̯n/, [ˈke̞ŋkæi̯n]
  • Rhymes: -eŋkæin
  • Syllabification(key): ken‧käin

Etymology 1

kenkä +‎ -in

Noun

kenkäin

  1. A chape (lower metallic cap of a sword's scabbard).
  2. A kind of sheath with which a flagpole is supported on the waist of its bearer, or on the side of a horse.
  3. Synonym of suovero
Declension
Inflection of kenkäin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kenkäin kenkäimet
genitive kenkäimen kenkäimien
kenkäinten
partitive kenkäintä kenkäimiä
illative kenkäimeen kenkäimiin
singular plural
nominative kenkäin kenkäimet
accusative nom. kenkäin kenkäimet
gen. kenkäimen
genitive kenkäimen kenkäimien
kenkäinten
partitive kenkäintä kenkäimiä
inessive kenkäimessä kenkäimissä
elative kenkäimestä kenkäimistä
illative kenkäimeen kenkäimiin
adessive kenkäimellä kenkäimillä
ablative kenkäimeltä kenkäimiltä
allative kenkäimelle kenkäimille
essive kenkäimenä kenkäiminä
translative kenkäimeksi kenkäimiksi
instructive — kenkäimin
abessive kenkäimettä kenkäimittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kenkäin (type kytkin)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kenkäimeni kenkäimeni
accusative nom. kenkäimeni kenkäimeni
gen. kenkäimeni
genitive kenkäimeni kenkäimieni
kenkäinteni
partitive kenkäintäni kenkäimiäni
inessive kenkäimessäni kenkäimissäni
elative kenkäimestäni kenkäimistäni
illative kenkäimeeni kenkäimiini
adessive kenkäimelläni kenkäimilläni
ablative kenkäimeltäni kenkäimiltäni
allative kenkäimelleni kenkäimilleni
essive kenkäimenäni kenkäiminäni
translative kenkäimekseni kenkäimikseni
instructive — —
abessive kenkäimettäni kenkäimittäni
comitative — kenkäimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kenkäimesi kenkäimesi
accusative nom. kenkäimesi kenkäimesi
gen. kenkäimesi
genitive kenkäimesi kenkäimiesi
kenkäintesi
partitive kenkäintäsi kenkäimiäsi
inessive kenkäimessäsi kenkäimissäsi
elative kenkäimestäsi kenkäimistäsi
illative kenkäimeesi kenkäimiisi
adessive kenkäimelläsi kenkäimilläsi
ablative kenkäimeltäsi kenkäimiltäsi
allative kenkäimellesi kenkäimillesi
essive kenkäimenäsi kenkäiminäsi
translative kenkäimeksesi kenkäimiksesi
instructive — —
abessive kenkäimettäsi kenkäimittäsi
comitative — kenkäiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kenkäimemme kenkäimemme
accusative nom. kenkäimemme kenkäimemme
gen. kenkäimemme
genitive kenkäimemme kenkäimiemme
kenkäintemme
partitive kenkäintämme kenkäimiämme
inessive kenkäimessämme kenkäimissämme
elative kenkäimestämme kenkäimistämme
illative kenkäimeemme kenkäimiimme
adessive kenkäimellämme kenkäimillämme
ablative kenkäimeltämme kenkäimiltämme
allative kenkäimellemme kenkäimillemme
essive kenkäimenämme kenkäiminämme
translative kenkäimeksemme kenkäimiksemme
instructive — —
abessive kenkäimettämme kenkäimittämme
comitative — kenkäiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kenkäimenne kenkäimenne
accusative nom. kenkäimenne kenkäimenne
gen. kenkäimenne
genitive kenkäimenne kenkäimienne
kenkäintenne
partitive kenkäintänne kenkäimiänne
inessive kenkäimessänne kenkäimissänne
elative kenkäimestänne kenkäimistänne
illative kenkäimeenne kenkäimiinne
adessive kenkäimellänne kenkäimillänne
ablative kenkäimeltänne kenkäimiltänne
allative kenkäimellenne kenkäimillenne
essive kenkäimenänne kenkäiminänne
translative kenkäimeksenne kenkäimiksenne
instructive — —
abessive kenkäimettänne kenkäimittänne
comitative — kenkäiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative kenkäimensä kenkäimensä
accusative nom. kenkäimensä kenkäimensä
gen. kenkäimensä
genitive kenkäimensä kenkäimiensä
kenkäintensä
partitive kenkäintään
kenkäintänsä		 kenkäimiään
kenkäimiänsä
inessive kenkäimessään
kenkäimessänsä		 kenkäimissään
kenkäimissänsä
elative kenkäimestään
kenkäimestänsä		 kenkäimistään
kenkäimistänsä
illative kenkäimeensä kenkäimiinsä
adessive kenkäimellään
kenkäimellänsä		 kenkäimillään
kenkäimillänsä
ablative kenkäimeltään
kenkäimeltänsä		 kenkäimiltään
kenkäimiltänsä
allative kenkäimelleen
kenkäimellensä		 kenkäimilleen
kenkäimillensä
essive kenkäimenään
kenkäimenänsä		 kenkäiminään
kenkäiminänsä
translative kenkäimekseen
kenkäimeksensä		 kenkäimikseen
kenkäimiksensä
instructive — —
abessive kenkäimettään
kenkäimettänsä		 kenkäimittään
kenkäimittänsä
comitative — kenkäimineen
kenkäiminensä

Noun

kenkäin

  1. (dated) genitive plural of kenkä
Alternative forms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.