kielimaantiede

Finnish

Etymology

kieli +‎ maantiede

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkie̯liˌmɑːnˌtie̯deˣ/, [ˈkie̞̯liˌmɑːnˌt̪ie̞̯de̞(ʔ)]
  • Rhymes: -iede
  • Syllabification(key): kie‧li‧maan‧tie‧de

Noun

kielimaantiede

  1. language geography

Declension
Inflection of kielimaantiede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative kielimaantiede kielimaantieteet
genitive kielimaantieteen kielimaantieteiden
kielimaantieteitten
partitive kielimaantiedettä kielimaantieteitä
illative kielimaantieteeseen kielimaantieteisiin
kielimaantieteihin
singular plural
nominative kielimaantiede kielimaantieteet
accusative nom. kielimaantiede kielimaantieteet
gen. kielimaantieteen
genitive kielimaantieteen kielimaantieteiden
kielimaantieteitten
partitive kielimaantiedettä kielimaantieteitä
inessive kielimaantieteessä kielimaantieteissä
elative kielimaantieteestä kielimaantieteistä
illative kielimaantieteeseen kielimaantieteisiin
kielimaantieteihin
adessive kielimaantieteellä kielimaantieteillä
ablative kielimaantieteeltä kielimaantieteiltä
allative kielimaantieteelle kielimaantieteille
essive kielimaantieteenä kielimaantieteinä
translative kielimaantieteeksi kielimaantieteiksi
instructive — kielimaantietein
abessive kielimaantieteettä kielimaantieteittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielimaantiede (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kielimaantieteeni kielimaantieteeni
accusative nom. kielimaantieteeni kielimaantieteeni
gen. kielimaantieteeni
genitive kielimaantieteeni kielimaantieteideni
kielimaantieteitteni
partitive kielimaantiedettäni kielimaantieteitäni
inessive kielimaantieteessäni kielimaantieteissäni
elative kielimaantieteestäni kielimaantieteistäni
illative kielimaantieteeseeni kielimaantieteisiini
kielimaantieteihini
adessive kielimaantieteelläni kielimaantieteilläni
ablative kielimaantieteeltäni kielimaantieteiltäni
allative kielimaantieteelleni kielimaantieteilleni
essive kielimaantieteenäni kielimaantieteinäni
translative kielimaantieteekseni kielimaantieteikseni
instructive — —
abessive kielimaantieteettäni kielimaantieteittäni
comitative — kielimaantieteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kielimaantieteesi kielimaantieteesi
accusative nom. kielimaantieteesi kielimaantieteesi
gen. kielimaantieteesi
genitive kielimaantieteesi kielimaantieteidesi
kielimaantieteittesi
partitive kielimaantiedettäsi kielimaantieteitäsi
inessive kielimaantieteessäsi kielimaantieteissäsi
elative kielimaantieteestäsi kielimaantieteistäsi
illative kielimaantieteeseesi kielimaantieteisiisi
kielimaantieteihisi
adessive kielimaantieteelläsi kielimaantieteilläsi
ablative kielimaantieteeltäsi kielimaantieteiltäsi
allative kielimaantieteellesi kielimaantieteillesi
essive kielimaantieteenäsi kielimaantieteinäsi
translative kielimaantieteeksesi kielimaantieteiksesi
instructive — —
abessive kielimaantieteettäsi kielimaantieteittäsi
comitative — kielimaantieteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kielimaantieteemme kielimaantieteemme
accusative nom. kielimaantieteemme kielimaantieteemme
gen. kielimaantieteemme
genitive kielimaantieteemme kielimaantieteidemme
kielimaantieteittemme
partitive kielimaantiedettämme kielimaantieteitämme
inessive kielimaantieteessämme kielimaantieteissämme
elative kielimaantieteestämme kielimaantieteistämme
illative kielimaantieteeseemme kielimaantieteisiimme
kielimaantieteihimme
adessive kielimaantieteellämme kielimaantieteillämme
ablative kielimaantieteeltämme kielimaantieteiltämme
allative kielimaantieteellemme kielimaantieteillemme
essive kielimaantieteenämme kielimaantieteinämme
translative kielimaantieteeksemme kielimaantieteiksemme
instructive — —
abessive kielimaantieteettämme kielimaantieteittämme
comitative — kielimaantieteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kielimaantieteenne kielimaantieteenne
accusative nom. kielimaantieteenne kielimaantieteenne
gen. kielimaantieteenne
genitive kielimaantieteenne kielimaantieteidenne
kielimaantieteittenne
partitive kielimaantiedettänne kielimaantieteitänne
inessive kielimaantieteessänne kielimaantieteissänne
elative kielimaantieteestänne kielimaantieteistänne
illative kielimaantieteeseenne kielimaantieteisiinne
kielimaantieteihinne
adessive kielimaantieteellänne kielimaantieteillänne
ablative kielimaantieteeltänne kielimaantieteiltänne
allative kielimaantieteellenne kielimaantieteillenne
essive kielimaantieteenänne kielimaantieteinänne
translative kielimaantieteeksenne kielimaantieteiksenne
instructive — —
abessive kielimaantieteettänne kielimaantieteittänne
comitative — kielimaantieteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kielimaantieteensä kielimaantieteensä
accusative nom. kielimaantieteensä kielimaantieteensä
gen. kielimaantieteensä
genitive kielimaantieteensä kielimaantieteidensä
kielimaantieteittensä
partitive kielimaantiedettään
kielimaantiedettänsä		 kielimaantieteitään
kielimaantieteitänsä
inessive kielimaantieteessään
kielimaantieteessänsä		 kielimaantieteissään
kielimaantieteissänsä
elative kielimaantieteestään
kielimaantieteestänsä		 kielimaantieteistään
kielimaantieteistänsä
illative kielimaantieteeseensä kielimaantieteisiinsä
kielimaantieteihinsä
adessive kielimaantieteellään
kielimaantieteellänsä		 kielimaantieteillään
kielimaantieteillänsä
ablative kielimaantieteeltään
kielimaantieteeltänsä		 kielimaantieteiltään
kielimaantieteiltänsä
allative kielimaantieteelleen
kielimaantieteellensä		 kielimaantieteilleen
kielimaantieteillensä
essive kielimaantieteenään
kielimaantieteenänsä		 kielimaantieteinään
kielimaantieteinänsä
translative kielimaantieteekseen
kielimaantieteeksensä		 kielimaantieteikseen
kielimaantieteiksensä
instructive — —
abessive kielimaantieteettään
kielimaantieteettänsä		 kielimaantieteittään
kielimaantieteittänsä
comitative — kielimaantieteineen
kielimaantieteinensä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.