kiitta

Ingrian
Kiitta.

Etymology

Borrowed from Russian кит (kit).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkiːtːɑ/, [ˈkiːtː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkiːtːɑ/, [ˈkiːtːɑ]
  • Rhymes: -iːtːɑ
  • Hyphenation: kiit‧ta

Noun

kiitta

  1. whale
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 54:
      Kiitat (kuva 47) ovat samoi suuremmat kaikist nykyisist elokkaist.
      Whales (image 47) are the biggest of all modern animals.

Declension
Declension of kiitta (type 3/kana, tt-t gradation)
singular plural
nominative kiitta kiitat
genitive kiitan kiittoin
partitive kiittaa kiittoja
illative kiittaa kiittoi
inessive kiitaas kiitois
elative kiitast kiitoist
allative kiitalle kiitoille
adessive kiitaal kiitoil
ablative kiitalt kiitoilt
translative kiitaks kiitoiks
essive kiittanna, kiittaan kiittoinna, kiittoin
exessive1) kiittant kiittoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.