kimpaantuminen

Finnish

Etymology

kimpaantua +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkimpɑːntuminen/, [ˈkimpɑːnˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): kim‧paan‧tu‧mi‧nen

Noun

kimpaantuminen

  1. getting suddenly angry

Declension
Inflection of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
singular plural
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
accusative nom. kimpaantuminen kimpaantumiset
gen. kimpaantumisen
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
inessive kimpaantumisessa kimpaantumisissa
elative kimpaantumisesta kimpaantumisista
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
adessive kimpaantumisella kimpaantumisilla
ablative kimpaantumiselta kimpaantumisilta
allative kimpaantumiselle kimpaantumisille
essive kimpaantumisena kimpaantumisina
translative kimpaantumiseksi kimpaantumisiksi
instructive — kimpaantumisin
abessive kimpaantumisetta kimpaantumisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kimpaantuminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kimpaantumiseni kimpaantumiseni
accusative nom. kimpaantumiseni kimpaantumiseni
gen. kimpaantumiseni
genitive kimpaantumiseni kimpaantumisteni
kimpaantumisieni
partitive kimpaantumistani kimpaantumisiani
inessive kimpaantumisessani kimpaantumisissani
elative kimpaantumisestani kimpaantumisistani
illative kimpaantumiseeni kimpaantumisiini
adessive kimpaantumisellani kimpaantumisillani
ablative kimpaantumiseltani kimpaantumisiltani
allative kimpaantumiselleni kimpaantumisilleni
essive kimpaantumisenani kimpaantumisinani
translative kimpaantumisekseni kimpaantumisikseni
instructive — —
abessive kimpaantumisettani kimpaantumisittani
comitative — kimpaantumisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kimpaantumisesi kimpaantumisesi
accusative nom. kimpaantumisesi kimpaantumisesi
gen. kimpaantumisesi
genitive kimpaantumisesi kimpaantumistesi
kimpaantumisiesi
partitive kimpaantumistasi kimpaantumisiasi
inessive kimpaantumisessasi kimpaantumisissasi
elative kimpaantumisestasi kimpaantumisistasi
illative kimpaantumiseesi kimpaantumisiisi
adessive kimpaantumisellasi kimpaantumisillasi
ablative kimpaantumiseltasi kimpaantumisiltasi
allative kimpaantumisellesi kimpaantumisillesi
essive kimpaantumisenasi kimpaantumisinasi
translative kimpaantumiseksesi kimpaantumisiksesi
instructive — —
abessive kimpaantumisettasi kimpaantumisittasi
comitative — kimpaantumisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kimpaantumisemme kimpaantumisemme
accusative nom. kimpaantumisemme kimpaantumisemme
gen. kimpaantumisemme
genitive kimpaantumisemme kimpaantumistemme
kimpaantumisiemme
partitive kimpaantumistamme kimpaantumisiamme
inessive kimpaantumisessamme kimpaantumisissamme
elative kimpaantumisestamme kimpaantumisistamme
illative kimpaantumiseemme kimpaantumisiimme
adessive kimpaantumisellamme kimpaantumisillamme
ablative kimpaantumiseltamme kimpaantumisiltamme
allative kimpaantumisellemme kimpaantumisillemme
essive kimpaantumisenamme kimpaantumisinamme
translative kimpaantumiseksemme kimpaantumisiksemme
instructive — —
abessive kimpaantumisettamme kimpaantumisittamme
comitative — kimpaantumisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kimpaantumisenne kimpaantumisenne
accusative nom. kimpaantumisenne kimpaantumisenne
gen. kimpaantumisenne
genitive kimpaantumisenne kimpaantumistenne
kimpaantumisienne
partitive kimpaantumistanne kimpaantumisianne
inessive kimpaantumisessanne kimpaantumisissanne
elative kimpaantumisestanne kimpaantumisistanne
illative kimpaantumiseenne kimpaantumisiinne
adessive kimpaantumisellanne kimpaantumisillanne
ablative kimpaantumiseltanne kimpaantumisiltanne
allative kimpaantumisellenne kimpaantumisillenne
essive kimpaantumisenanne kimpaantumisinanne
translative kimpaantumiseksenne kimpaantumisiksenne
instructive — —
abessive kimpaantumisettanne kimpaantumisittanne
comitative — kimpaantumisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kimpaantumisensa kimpaantumisensa
accusative nom. kimpaantumisensa kimpaantumisensa
gen. kimpaantumisensa
genitive kimpaantumisensa kimpaantumistensa
kimpaantumisiensa
partitive kimpaantumistaan
kimpaantumistansa		 kimpaantumisiaan
kimpaantumisiansa
inessive kimpaantumisessaan
kimpaantumisessansa		 kimpaantumisissaan
kimpaantumisissansa
elative kimpaantumisestaan
kimpaantumisestansa		 kimpaantumisistaan
kimpaantumisistansa
illative kimpaantumiseensa kimpaantumisiinsa
adessive kimpaantumisellaan
kimpaantumisellansa		 kimpaantumisillaan
kimpaantumisillansa
ablative kimpaantumiseltaan
kimpaantumiseltansa		 kimpaantumisiltaan
kimpaantumisiltansa
allative kimpaantumiselleen
kimpaantumisellensa		 kimpaantumisilleen
kimpaantumisillensa
essive kimpaantumisenaan
kimpaantumisenansa		 kimpaantumisinaan
kimpaantumisinansa
translative kimpaantumisekseen
kimpaantumiseksensa		 kimpaantumisikseen
kimpaantumisiksensa
instructive — —
abessive kimpaantumisettaan
kimpaantumisettansa		 kimpaantumisittaan
kimpaantumisittansa
comitative — kimpaantumisineen
kimpaantumisinensa

Verb

kimpaantuminen

  1. fourth infinitive of kimpaantua
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.