kokoontua

Finnish

Etymology

From koko +‎ -(o)ntua.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkokoːntuɑˣ/, [ˈko̞ko̞ːnˌt̪uɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): ko‧koon‧tu‧a

Verb

kokoontua

  1. (intransitive) to gather, assemble, congregate, come together

Conjugation
Inflection of kokoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kokoonnun en kokoonnu 1st sing. olen kokoontunut en ole kokoontunut
2nd sing. kokoonnut et kokoonnu 2nd sing. olet kokoontunut et ole kokoontunut
3rd sing. kokoontuu ei kokoonnu 3rd sing. on kokoontunut ei ole kokoontunut
1st plur. kokoonnumme emme kokoonnu 1st plur. olemme kokoontuneet emme ole kokoontuneet
2nd plur. kokoonnutte ette kokoonnu 2nd plur. olette kokoontuneet ette ole kokoontuneet
3rd plur. kokoontuvat eivät kokoonnu 3rd plur. ovat kokoontuneet eivät ole kokoontuneet
passive kokoonnutaan ei kokoonnuta passive on kokoonnuttu ei ole kokoonnuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kokoonnuin en kokoontunut 1st sing. olin kokoontunut en ollut kokoontunut
2nd sing. kokoonnuit et kokoontunut 2nd sing. olit kokoontunut et ollut kokoontunut
3rd sing. kokoontui ei kokoontunut 3rd sing. oli kokoontunut ei ollut kokoontunut
1st plur. kokoonnuimme emme kokoontuneet 1st plur. olimme kokoontuneet emme olleet kokoontuneet
2nd plur. kokoonnuitte ette kokoontuneet 2nd plur. olitte kokoontuneet ette olleet kokoontuneet
3rd plur. kokoontuivat eivät kokoontuneet 3rd plur. olivat kokoontuneet eivät olleet kokoontuneet
passive kokoonnuttiin ei kokoonnuttu passive oli kokoonnuttu ei ollut kokoonnuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kokoontuisin en kokoontuisi 1st sing. olisin kokoontunut en olisi kokoontunut
2nd sing. kokoontuisit et kokoontuisi 2nd sing. olisit kokoontunut et olisi kokoontunut
3rd sing. kokoontuisi ei kokoontuisi 3rd sing. olisi kokoontunut ei olisi kokoontunut
1st plur. kokoontuisimme emme kokoontuisi 1st plur. olisimme kokoontuneet emme olisi kokoontuneet
2nd plur. kokoontuisitte ette kokoontuisi 2nd plur. olisitte kokoontuneet ette olisi kokoontuneet
3rd plur. kokoontuisivat eivät kokoontuisi 3rd plur. olisivat kokoontuneet eivät olisi kokoontuneet
passive kokoonnuttaisiin ei kokoonnuttaisi passive olisi kokoonnuttu ei olisi kokoonnuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kokoonnu älä kokoonnu 2nd sing. ole kokoontunut älä ole kokoontunut
3rd sing. kokoontukoon älköön kokoontuko 3rd sing. olkoon kokoontunut älköön olko kokoontunut
1st plur. kokoontukaamme älkäämme kokoontuko 1st plur. olkaamme kokoontuneet älkäämme olko kokoontuneet
2nd plur. kokoontukaa älkää kokoontuko 2nd plur. olkaa kokoontuneet älkää olko kokoontuneet
3rd plur. kokoontukoot älkööt kokoontuko 3rd plur. olkoot kokoontuneet älkööt olko kokoontuneet
passive kokoonnuttakoon älköön kokoonnuttako passive olkoon kokoonnuttu älköön olko kokoonnuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kokoontunen en kokoontune 1st sing. lienen kokoontunut en liene kokoontunut
2nd sing. kokoontunet et kokoontune 2nd sing. lienet kokoontunut et liene kokoontunut
3rd sing. kokoontunee ei kokoontune 3rd sing. lienee kokoontunut ei liene kokoontunut
1st plur. kokoontunemme emme kokoontune 1st plur. lienemme kokoontuneet emme liene kokoontuneet
2nd plur. kokoontunette ette kokoontune 2nd plur. lienette kokoontuneet ette liene kokoontuneet
3rd plur. kokoontunevat eivät kokoontune 3rd plur. lienevät kokoontuneet eivät liene kokoontuneet
passive kokoonnuttaneen ei kokoonnuttane passive lienee kokoonnuttu ei liene kokoonnuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kokoontua present kokoontuva kokoonnuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kokoontuakseni kokoontuaksemme
2nd kokoontuaksesi kokoontuaksenne
3rd kokoontuakseen
kokoontuaksensa
 past kokoontunut kokoonnuttu
2nd inessive2 kokoontuessa kokoonnuttaessa agent3 kokoontuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kokoontuessani kokoontuessamme
2nd kokoontuessasi kokoontuessanne
3rd kokoontuessaan
kokoontuessansa
 negative kokoontumaton
instructive kokoontuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive kokoontumassa —
elative kokoontumasta —
illative kokoontumaan —
adessive kokoontumalla —
abessive kokoontumatta —
instructive kokoontuman kokoonnuttaman
4th4 nominative kokoontuminen
partitive kokoontumista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kokoontumaisillani kokoontumaisillamme
2nd kokoontumaisillasi kokoontumaisillanne
3rd kokoontumaisillaan
kokoontumaisillansa

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.