korppi

See also: Korppi

Finnish

Etymology

Borrowed from Old Swedish korper (compare Swedish korp), from Old Norse korpr.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkorpːi/, [ˈko̞rpːi]
  • Rhymes: -orpːi
  • Syllabification(key): korp‧pi

Noun

korppi

  1. common raven, Corvus corax.
  2. any raven
  3. (military slang) lance corporal

Declension
Inflection of korppi (Kotus type 5*B/risti, pp-p gradation)
nominative korppi korpit
genitive korpin korppien
partitive korppia korppeja
illative korppiin korppeihin
singular plural
nominative korppi korpit
accusative nom. korppi korpit
gen. korpin
genitive korpin korppien
partitive korppia korppeja
inessive korpissa korpeissa
elative korpista korpeista
illative korppiin korppeihin
adessive korpilla korpeilla
ablative korpilta korpeilta
allative korpille korpeille
essive korppina korppeina
translative korpiksi korpeiksi
instructive — korpein
abessive korpitta korpeitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korppi (type risti)
first-person singular possessor
singular plural
nominative korppini korppini
accusative nom. korppini korppini
gen. korppini
genitive korppini korppieni
partitive korppiani korppejani
inessive korpissani korpeissani
elative korpistani korpeistani
illative korppiini korppeihini
adessive korpillani korpeillani
ablative korpiltani korpeiltani
allative korpilleni korpeilleni
essive korppinani korppeinani
translative korpikseni korpeikseni
instructive — —
abessive korpittani korpeittani
comitative — korppeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative korppisi korppisi
accusative nom. korppisi korppisi
gen. korppisi
genitive korppisi korppiesi
partitive korppiasi korppejasi
inessive korpissasi korpeissasi
elative korpistasi korpeistasi
illative korppiisi korppeihisi
adessive korpillasi korpeillasi
ablative korpiltasi korpeiltasi
allative korpillesi korpeillesi
essive korppinasi korppeinasi
translative korpiksesi korpeiksesi
instructive — —
abessive korpittasi korpeittasi
comitative — korppeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative korppimme korppimme
accusative nom. korppimme korppimme
gen. korppimme
genitive korppimme korppiemme
partitive korppiamme korppejamme
inessive korpissamme korpeissamme
elative korpistamme korpeistamme
illative korppiimme korppeihimme
adessive korpillamme korpeillamme
ablative korpiltamme korpeiltamme
allative korpillemme korpeillemme
essive korppinamme korppeinamme
translative korpiksemme korpeiksemme
instructive — —
abessive korpittamme korpeittamme
comitative — korppeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative korppinne korppinne
accusative nom. korppinne korppinne
gen. korppinne
genitive korppinne korppienne
partitive korppianne korppejanne
inessive korpissanne korpeissanne
elative korpistanne korpeistanne
illative korppiinne korppeihinne
adessive korpillanne korpeillanne
ablative korpiltanne korpeiltanne
allative korpillenne korpeillenne
essive korppinanne korppeinanne
translative korpiksenne korpeiksenne
instructive — —
abessive korpittanne korpeittanne
comitative — korppeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative korppinsa korppinsa
accusative nom. korppinsa korppinsa
gen. korppinsa
genitive korppinsa korppiensa
partitive korppiaan
korppiansa		 korppejaan
korppejansa
inessive korpissaan
korpissansa		 korpeissaan
korpeissansa
elative korpistaan
korpistansa		 korpeistaan
korpeistansa
illative korppiinsa korppeihinsa
adessive korpillaan
korpillansa		 korpeillaan
korpeillansa
ablative korpiltaan
korpiltansa		 korpeiltaan
korpeiltansa
allative korpilleen
korpillensa		 korpeilleen
korpeillensa
essive korppinaan
korppinansa		 korppeinaan
korppeinansa
translative korpikseen
korpiksensa		 korpeikseen
korpeiksensa
instructive — —
abessive korpittaan
korpittansa		 korpeittaan
korpeittansa
comitative — korppeineen
korppeinensa

Synonyms

Compounds
compounds

See also

Ingrian

Etymology

Ultimately from Swedish korp (“raven”), from Old Norse korpr. Cognates include Finnish korppi and Estonian korp.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkorpːi/, [ˈko̞rpː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkorpːi/, [ˈko̞rpːi]
  • Rhymes: -orpː, -orpːi
  • Hyphenation: korp‧pi

Noun

korppi

  1. A mythical being.

Declension
Declension of korppi (type 5/vahti, pp-p gradation)
singular plural
nominative korppi korpit
genitive korpin korppiin, korppiloin
partitive korppia korppija, korppiloja
illative korppii korppii, korppiloihe
inessive korpiis korppiis, korppilois
elative korpist korppiist, korppiloist
allative korpille korppiille, korppiloille
adessive korpiil korppiil, korppiloil
ablative korpilt korppiilt, korppiloilt
translative korpiks korppiiks, korppiloiks
essive korppinna, korppiin korppiinna, korppiloinna, korppiin, korppiloin
exessive1) korppint korppiint, korppiloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 196
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.