korte

See also: Korte and körte

Bikol Central

Etymology

Borrowed from Spanish corte.

Pronunciation
  • Hyphenation: kor‧te
  • IPA(key): /ˈkoɾte/

Noun

korte

  1. shape
    Synonym: porma
  2. (law) court
    Synonym: husgado

Derived terms
  • kortehan
  • magkorte

Danish

Adjective

korte

  1. definite of kort
  2. plural of kort

Dutch

Pronunciation
  • Audio(file)

Adjective

korte

  1. Inflected form of kort

Verb

korte

  1. (archaic) singular present subjunctive of korten

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkorteˣ/, [ˈko̞rt̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -orte
  • Syllabification(key): kor‧te

Noun

korte

  1. Any of the pteridophytic plants in the taxonomic genus Equisetum of the family Equisetacae; commonly known as horsetails.

Declension
Inflection of korte (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative korte kortteet
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
singular plural
nominative korte kortteet
accusative nom. korte kortteet
gen. kortteen
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
inessive kortteessa kortteissa
elative kortteesta kortteista
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
adessive kortteella kortteilla
ablative kortteelta kortteilta
allative kortteelle kortteille
essive kortteena kortteina
translative kortteeksi kortteiksi
instructive — korttein
abessive kortteetta kortteitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korte (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kortteeni kortteeni
accusative nom. kortteeni kortteeni
gen. kortteeni
genitive kortteeni kortteideni
kortteitteni
partitive kortettani kortteitani
inessive kortteessani kortteissani
elative kortteestani kortteistani
illative kortteeseeni kortteisiini
kortteihini
adessive kortteellani kortteillani
ablative kortteeltani kortteiltani
allative kortteelleni kortteilleni
essive kortteenani kortteinani
translative kortteekseni kortteikseni
instructive — —
abessive kortteettani kortteittani
comitative — kortteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kortteesi kortteesi
accusative nom. kortteesi kortteesi
gen. kortteesi
genitive kortteesi kortteidesi
kortteittesi
partitive kortettasi kortteitasi
inessive kortteessasi kortteissasi
elative kortteestasi kortteistasi
illative kortteeseesi kortteisiisi
kortteihisi
adessive kortteellasi kortteillasi
ablative kortteeltasi kortteiltasi
allative kortteellesi kortteillesi
essive kortteenasi kortteinasi
translative kortteeksesi kortteiksesi
instructive — —
abessive kortteettasi kortteittasi
comitative — kortteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kortteemme kortteemme
accusative nom. kortteemme kortteemme
gen. kortteemme
genitive kortteemme kortteidemme
kortteittemme
partitive kortettamme kortteitamme
inessive kortteessamme kortteissamme
elative kortteestamme kortteistamme
illative kortteeseemme kortteisiimme
kortteihimme
adessive kortteellamme kortteillamme
ablative kortteeltamme kortteiltamme
allative kortteellemme kortteillemme
essive kortteenamme kortteinamme
translative kortteeksemme kortteiksemme
instructive — —
abessive kortteettamme kortteittamme
comitative — kortteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kortteenne kortteenne
accusative nom. kortteenne kortteenne
gen. kortteenne
genitive kortteenne kortteidenne
kortteittenne
partitive kortettanne kortteitanne
inessive kortteessanne kortteissanne
elative kortteestanne kortteistanne
illative kortteeseenne kortteisiinne
kortteihinne
adessive kortteellanne kortteillanne
ablative kortteeltanne kortteiltanne
allative kortteellenne kortteillenne
essive kortteenanne kortteinanne
translative kortteeksenne kortteiksenne
instructive — —
abessive kortteettanne kortteittanne
comitative — kortteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kortteensa kortteensa
accusative nom. kortteensa kortteensa
gen. kortteensa
genitive kortteensa kortteidensa
kortteittensa
partitive kortettaan
kortettansa		 kortteitaan
kortteitansa
inessive kortteessaan
kortteessansa		 kortteissaan
kortteissansa
elative kortteestaan
kortteestansa		 kortteistaan
kortteistansa
illative kortteeseensa kortteisiinsa
kortteihinsa
adessive kortteellaan
kortteellansa		 kortteillaan
kortteillansa
ablative kortteeltaan
kortteeltansa		 kortteiltaan
kortteiltansa
allative kortteelleen
kortteellensa		 kortteilleen
kortteillensa
essive kortteenaan
kortteenansa		 kortteinaan
kortteinansa
translative kortteekseen
kortteeksensa		 kortteikseen
kortteiksensa
instructive — —
abessive kortteettaan
kortteettansa		 kortteittaan
kortteittansa
comitative — kortteineen
kortteinensa

Compounds
compounds

Anagrams

Norwegian Bokmål

Adjective

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural of kort

Verb

korte (imperative kort, present tense korter, passive kortes, simple past and past participle korta or kortet, present participle kortende)

  1. to shorten (something)

Synonyms

References

Norwegian Nynorsk

Adjective

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural of kort

Swedish

Adjective

korte

  1. absolute definite natural masculine singular of kort.

Anagrams

Tagalog

Etymology

Borrowed from Spanish corte.

Pronunciation
  • Hyphenation: kor‧te
  • IPA(key): /ˈkoɾte/, [ˈkoɾ.tɛ]

Noun

korte

  1. shape
    Synonym: hugis
  2. court (collective body of persons forming the retinue of a sovereign or person high in authority)
  3. (law) court
    Synonym: hukuman

Further reading

Yogad

Etymology

From Spanish corte (“court”).

Noun

korte

  1. court (of law)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.