kotus

See also: Kotus

Esperanto

Verb

kotus

  1. conditional of koti

Finnish

Etymology

kota +‎ -us

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkotus/, [ˈko̞t̪us̠]
  • Rhymes: -otus
  • Syllabification(key): ko‧tus

Noun

kotus

  1. (dialectal) (temporary) hut

Declension
Inflection of kotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kotus kotukset
genitive kotuksen kotusten
kotuksien
partitive kotusta kotuksia
illative kotukseen kotuksiin
singular plural
nominative kotus kotukset
accusative nom. kotus kotukset
gen. kotuksen
genitive kotuksen kotusten
kotuksien
partitive kotusta kotuksia
inessive kotuksessa kotuksissa
elative kotuksesta kotuksista
illative kotukseen kotuksiin
adessive kotuksella kotuksilla
ablative kotukselta kotuksilta
allative kotukselle kotuksille
essive kotuksena kotuksina
translative kotukseksi kotuksiksi
instructive — kotuksin
abessive kotuksetta kotuksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kotus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kotukseni kotukseni
accusative nom. kotukseni kotukseni
gen. kotukseni
genitive kotukseni kotusteni
kotuksieni
partitive kotustani kotuksiani
inessive kotuksessani kotuksissani
elative kotuksestani kotuksistani
illative kotukseeni kotuksiini
adessive kotuksellani kotuksillani
ablative kotukseltani kotuksiltani
allative kotukselleni kotuksilleni
essive kotuksenani kotuksinani
translative kotuksekseni kotuksikseni
instructive — —
abessive kotuksettani kotuksittani
comitative — kotuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kotuksesi kotuksesi
accusative nom. kotuksesi kotuksesi
gen. kotuksesi
genitive kotuksesi kotustesi
kotuksiesi
partitive kotustasi kotuksiasi
inessive kotuksessasi kotuksissasi
elative kotuksestasi kotuksistasi
illative kotukseesi kotuksiisi
adessive kotuksellasi kotuksillasi
ablative kotukseltasi kotuksiltasi
allative kotuksellesi kotuksillesi
essive kotuksenasi kotuksinasi
translative kotukseksesi kotuksiksesi
instructive — —
abessive kotuksettasi kotuksittasi
comitative — kotuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kotuksemme kotuksemme
accusative nom. kotuksemme kotuksemme
gen. kotuksemme
genitive kotuksemme kotustemme
kotuksiemme
partitive kotustamme kotuksiamme
inessive kotuksessamme kotuksissamme
elative kotuksestamme kotuksistamme
illative kotukseemme kotuksiimme
adessive kotuksellamme kotuksillamme
ablative kotukseltamme kotuksiltamme
allative kotuksellemme kotuksillemme
essive kotuksenamme kotuksinamme
translative kotukseksemme kotuksiksemme
instructive — —
abessive kotuksettamme kotuksittamme
comitative — kotuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kotuksenne kotuksenne
accusative nom. kotuksenne kotuksenne
gen. kotuksenne
genitive kotuksenne kotustenne
kotuksienne
partitive kotustanne kotuksianne
inessive kotuksessanne kotuksissanne
elative kotuksestanne kotuksistanne
illative kotukseenne kotuksiinne
adessive kotuksellanne kotuksillanne
ablative kotukseltanne kotuksiltanne
allative kotuksellenne kotuksillenne
essive kotuksenanne kotuksinanne
translative kotukseksenne kotuksiksenne
instructive — —
abessive kotuksettanne kotuksittanne
comitative — kotuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kotuksensa kotuksensa
accusative nom. kotuksensa kotuksensa
gen. kotuksensa
genitive kotuksensa kotustensa
kotuksiensa
partitive kotustaan
kotustansa		 kotuksiaan
kotuksiansa
inessive kotuksessaan
kotuksessansa		 kotuksissaan
kotuksissansa
elative kotuksestaan
kotuksestansa		 kotuksistaan
kotuksistansa
illative kotukseensa kotuksiinsa
adessive kotuksellaan
kotuksellansa		 kotuksillaan
kotuksillansa
ablative kotukseltaan
kotukseltansa		 kotuksiltaan
kotuksiltansa
allative kotukselleen
kotuksellensa		 kotuksilleen
kotuksillensa
essive kotuksenaan
kotuksenansa		 kotuksinaan
kotuksinansa
translative kotuksekseen
kotukseksensa		 kotuksikseen
kotuksiksensa
instructive — —
abessive kotuksettaan
kotuksettansa		 kotuksittaan
kotuksittansa
comitative — kotuksineen
kotuksinensa

Võro

Etymology

Derived from Proto-Finnic *kokta.

Noun

kotus (genitive kotussõ or kotusõ, partitive kotust)

  1. place, spot

Inflection
Inflection of kotus
singular plural
nominative kotus kotussõq
kotusõq
accusative kotussõ
kotusõ		 kotussõq
kotusõq
genitive kotussõ
kotusõ		 kotussidõ
kotustõ
partitive kotust kotussit
illative kotussõhe kotussihe
kotustõhe
inessive kotussõn
kotusõn
kotussõhn
kotusõhn		 kotussin
kotustõn
kotussihn
kotustõhn
elative kotussõst
kotusõst		 kotussist
kotustõst
allative kotussõlõ
kotusõlõ		 kotussilõ
kotustõlõ
adessive kotussõl
kotusõl		 kotussil
kotustõl
ablative kotussõlt
kotusõlt		 kotussilt
kotustõlt
translative kotussõs
kotusõs		 kotussis
kotustõs
terminative kotussõniq
kotusõniq		 kotussiniq
kotustõniq
abessive kotussõldaq
kotusõldaq		 kotussildaq
kotustõldaq
comitative kotussõgaq
kotusõgaq		 kotussidõgaq
kotustõgaq
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.