kuulutus

Estonian

kuulutus (genitive kuulutuse, partitive kuulutust)

Inflection of kuulutus (ÕS type 11/harjutus, no gradation)

	singular	plural
nominative	kuulutus	kuulutused
accusative	kuulutuse	kuulutused
genitive	kuulutuse	kuulutuste
partitive	kuulutust	kuulutusi
illative	kuulutusse kuulutusesse	kuulutustesse kuulutusisse
inessive	kuulutuses	kuulutustes kuulutusis
elative	kuulutusest	kuulutustest kuulutusist
allative	kuulutusele	kuulutustele kuulutusile
adessive	kuulutusel	kuulutustel kuulutusil
ablative	kuulutuselt	kuulutustelt kuulutusilt
translative	kuulutuseks	kuulutusteks kuulutusiks
terminative	kuulutuseni	kuulutusteni
essive	kuulutusena	kuulutustena
abessive	kuulutuseta	kuulutusteta
comitative	kuulutusega	kuulutustega

kuulutus

(law) public notice, alert
announcement, public announcement
(radio, television) (continuity) announcement (by a radio or television announcer, such as before a program)
Short for avioliittokuulutus (“banns”).

Inflection of kuulutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		kuulutus	kuulutukset
genitive		kuulutuksen	kuulutusten kuulutuksien
partitive		kuulutusta	kuulutuksia
illative		kuulutukseen	kuulutuksiin
		singular	plural
nominative		kuulutus	kuulutukset
accusative	nom.	kuulutus	kuulutukset
accusative	gen.	kuulutuksen	kuulutukset
genitive		kuulutuksen	kuulutusten kuulutuksien
partitive		kuulutusta	kuulutuksia
inessive		kuulutuksessa	kuulutuksissa
elative		kuulutuksesta	kuulutuksista
illative		kuulutukseen	kuulutuksiin
adessive		kuulutuksella	kuulutuksilla
ablative		kuulutukselta	kuulutuksilta
allative		kuulutukselle	kuulutuksille
essive		kuulutuksena	kuulutuksina
translative		kuulutukseksi	kuulutuksiksi
instructive		—	kuulutuksin
abessive		kuulutuksetta	kuulutuksitta
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuulutus (type vastaus)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kuulutukseni	kuulutukseni
accusative	nom.	kuulutukseni	kuulutukseni
accusative	gen.	kuulutukseni	kuulutukseni
genitive		kuulutukseni	kuulutusteni kuulutuksieni
partitive		kuulutustani	kuulutuksiani
inessive		kuulutuksessani	kuulutuksissani
elative		kuulutuksestani	kuulutuksistani
illative		kuulutukseeni	kuulutuksiini
adessive		kuulutuksellani	kuulutuksillani
ablative		kuulutukseltani	kuulutuksiltani
allative		kuulutukselleni	kuulutuksilleni
essive		kuulutuksenani	kuulutuksinani
translative		kuulutuksekseni	kuulutuksikseni
instructive		—	—
abessive		kuulutuksettani	kuulutuksittani
comitative		—	kuulutuksineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kuulutuksesi	kuulutuksesi
accusative	nom.	kuulutuksesi	kuulutuksesi
accusative	gen.	kuulutuksesi	kuulutuksesi
genitive		kuulutuksesi	kuulutustesi kuulutuksiesi
partitive		kuulutustasi	kuulutuksiasi
inessive		kuulutuksessasi	kuulutuksissasi
elative		kuulutuksestasi	kuulutuksistasi
illative		kuulutukseesi	kuulutuksiisi
adessive		kuulutuksellasi	kuulutuksillasi
ablative		kuulutukseltasi	kuulutuksiltasi
allative		kuulutuksellesi	kuulutuksillesi
essive		kuulutuksenasi	kuulutuksinasi
translative		kuulutukseksesi	kuulutuksiksesi
instructive		—	—
abessive		kuulutuksettasi	kuulutuksittasi
comitative		—	kuulutuksinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kuulutuksemme	kuulutuksemme
accusative	nom.	kuulutuksemme	kuulutuksemme
accusative	gen.	kuulutuksemme	kuulutuksemme
genitive		kuulutuksemme	kuulutustemme kuulutuksiemme
partitive		kuulutustamme	kuulutuksiamme
inessive		kuulutuksessamme	kuulutuksissamme
elative		kuulutuksestamme	kuulutuksistamme
illative		kuulutukseemme	kuulutuksiimme
adessive		kuulutuksellamme	kuulutuksillamme
ablative		kuulutukseltamme	kuulutuksiltamme
allative		kuulutuksellemme	kuulutuksillemme
essive		kuulutuksenamme	kuulutuksinamme
translative		kuulutukseksemme	kuulutuksiksemme
instructive		—	—
abessive		kuulutuksettamme	kuulutuksittamme
comitative		—	kuulutuksinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kuulutuksenne	kuulutuksenne
accusative	nom.	kuulutuksenne	kuulutuksenne
accusative	gen.	kuulutuksenne	kuulutuksenne
genitive		kuulutuksenne	kuulutustenne kuulutuksienne
partitive		kuulutustanne	kuulutuksianne
inessive		kuulutuksessanne	kuulutuksissanne
elative		kuulutuksestanne	kuulutuksistanne
illative		kuulutukseenne	kuulutuksiinne
adessive		kuulutuksellanne	kuulutuksillanne
ablative		kuulutukseltanne	kuulutuksiltanne
allative		kuulutuksellenne	kuulutuksillenne
essive		kuulutuksenanne	kuulutuksinanne
translative		kuulutukseksenne	kuulutuksiksenne
instructive		—	—
abessive		kuulutuksettanne	kuulutuksittanne
comitative		—	kuulutuksinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		kuulutuksensa	kuulutuksensa
accusative	nom.	kuulutuksensa	kuulutuksensa
accusative	gen.	kuulutuksensa	kuulutuksensa
genitive		kuulutuksensa	kuulutustensa kuulutuksiensa
partitive		kuulutustaan kuulutustansa	kuulutuksiaan kuulutuksiansa
inessive		kuulutuksessaan kuulutuksessansa	kuulutuksissaan kuulutuksissansa
elative		kuulutuksestaan kuulutuksestansa	kuulutuksistaan kuulutuksistansa
illative		kuulutukseensa	kuulutuksiinsa
adessive		kuulutuksellaan kuulutuksellansa	kuulutuksillaan kuulutuksillansa
ablative		kuulutukseltaan kuulutukseltansa	kuulutuksiltaan kuulutuksiltansa
allative		kuulutukselleen kuulutuksellensa	kuulutuksilleen kuulutuksillensa
essive		kuulutuksenaan kuulutuksenansa	kuulutuksinaan kuulutuksinansa
translative		kuulutuksekseen kuulutukseksensa	kuulutuksikseen kuulutuksiksensa
instructive		—	—
abessive		kuulutuksettaan kuulutuksettansa	kuulutuksittaan kuulutuksittansa
comitative		—	kuulutuksineen kuulutuksinensa

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.