leinätä
Ingrian
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈlei̯nætæ/, [ˈlʲe̞i̯nəd]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈlei̯nætæ/, [ˈle̞i̯næd̥æ]
- Rhymes: -ei̯næt, -ei̯nætæ
- Hyphenation: lei‧nä‧tä
Conjugation
| Conjugation of leinätä (type 16/maata, no gradation) | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Indikativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | leinään | en leinää | 1st singular | oon leinänt, oon leinännyt | en oo leinänt, en oo leinännyt |
| 2nd singular | leinäät | et leinää | 2nd singular | oot leinänt, oot leinännyt | et oo leinänt, et oo leinännyt |
| 3rd singular | leinäjää | ei leinää | 3rd singular | ono leinänt, ono leinännyt | ei oo leinänt, ei oo leinännyt |
| 1st plural | leinäämmä | emmä leinää | 1st plural | oomma leinänneet | emmä oo leinänneet |
| 2nd plural | leinäättä | että leinää | 2nd plural | ootta leinänneet | että oo leinänneet |
| 3rd plural | leinäjäät1), leinäävät2), leinätää | evät leinää | 3rd plural | ovat leinänneet | evät oo leinänneet |
| impersonal | leinätää | ei leinätä | impersonal | ono leinätty | ei oo leinätty |
| Imperfekta | Pluskvamperfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | leinäisin | en leinänt, en leinännyt | 1st singular | olin leinänt, olin leinännyt | en olt leinänt, en olt leinännyt |
| 2nd singular | leinäisit, leinäist1) | et leinänt, et leinännyt | 2nd singular | olit leinänt, olit leinännyt | et olt leinänt, et olt leinännyt |
| 3rd singular | leinäis | ei leinänt, ei leinännyt | 3rd singular | oli leinänt, oli leinännyt | ei olt leinänt, ei olt leinännyt |
| 1st plural | leinäisimmä | emmä leinänneet | 1st plural | olimma leinänneet | emmä olleet leinänneet |
| 2nd plural | leinäisittä | että leinänneet | 2nd plural | olitta leinänneet | että olleet leinänneet |
| 3rd plural | leinäisiit1), leinäisivät2), leinättii | evät leinänneet | 3rd plural | olivat leinänneet | evät olleet leinänneet |
| impersonal | leinättii | ei leinätty | impersonal | oli leinätty | ei olt leinätty |
| Konditsionala | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | leinäjäisin | en leinäjäis | 1st singular | olisin leinänt, olisin leinännyt | en olis leinänt, en olis leinännyt |
| 2nd singular | leinäjäisit, leinäjäist1) | et leinäjäis | 2nd singular | olisit leinänt, olisit leinännyt | et olis leinänt, et olis leinännyt |
| 3rd singular | leinäjäis | ei leinäjäis | 3rd singular | olis leinänt, olis leinännyt | ei olis leinänt, ei olis leinännyt |
| 1st plural | leinäjäisimmä | emmä leinäjäis | 1st plural | olisimma leinänneet | emmä olis leinänneet |
| 2nd plural | leinäjäisittä | että leinäjäis | 2nd plural | olisitta leinänneet | että olis leinänneet |
| 3rd plural | leinäjäisiit1), leinäjäisivät2), leinättäis | evät leinäjäis | 3rd plural | olisivat leinänneet | evät olis leinänneet |
| impersonal | leinättäis | ei leinättäis | impersonal | olis leinätty | ei olis leinätty |
| Imperativa | |||||
| Preesens | Perfekta | ||||
| positive | negative | positive | negative | ||
| 1st singular | — | — | 1st singular | — | — |
| 2nd singular | leinää | elä leinää | 2nd singular | oo leinänt, oo leinännyt | elä oo leinänt, elä oo leinännyt |
| 3rd singular | leinätköö | elköö leinätkö | 3rd singular | olkoo leinänt, olkoo leinännyt | elköö olko leinänt, elköö olko leinännyt |
| 1st plural | — | — | 1st plural | — | — |
| 2nd plural | leinätkää | elkää leinätkö | 2nd plural | olkaa leinänneet | elkää olko leinänneet |
| 3rd plural | leinätkööt | elkööt leinätkö | 3rd plural | olkoot leinänneet | elkööt olko leinänneet |
| impersonal | leinättäkköö | elköö leinättäkö | impersonal | olkoo leinätty | elköö olko leinätty |
| Potentsiala | |||||
| Preesens | |||||
| positive | negative | ||||
| 1st singular | leinännen | en leinänne | |||
| 2nd singular | leinännet | et leinänne | |||
| 3rd singular | leinännöö | ei leinänne | |||
| 1st plural | leinännemmä | emmä leinänne | |||
| 2nd plural | leinännettä | että leinänne | |||
| 3rd plural | leinännööt | evät leinänne | |||
| impersonal | leinättännöö | ei leinättäne | |||
| Nominal forms | |||||
| Infinitivat | Partisipat | ||||
| active | passive | ||||
| 1st | leinätä | present | leinäävä | leinättävä | |
| 2nd | inessive | leinätees | past | leinänt, leinännyt | leinätty |
| instructive | leinäten | 1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (leinätkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential. ***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition. | |||
| 3rd | illative | leinäämää | |||
| inessive | leinäämääs | ||||
| elative | leinäämäst | ||||
| abessive | leinäämätä | ||||
| 4th | nominative | leinäämiin | |||
| partitive | leinäämistä, leinäämist | ||||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 259
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.