mörnää

Ingrian

Etymology

Sound-symbolic.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmørnæː/, [ˈmø̞rnæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmørnæː/, [ˈmø̞rnæː]
  • Rhymes: -ørnæː
  • Hyphenation: mör‧nää

Verb

mörnää

  1. (intransitive) to shout
  2. (intransitive) to sound (make a sound specific to one's species)
    • 1936, V. I. Junus; P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:
      Ken kui mörnää?
      Who makes which sound?
      (literally, “Who sounds how?”)

Conjugation
Conjugation of mörnää (type 2/kirjuttaa, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mörnän en mörnä 1st singular oon mörnänt, oon mörnänyt en oo mörnänt, en oo mörnänyt
2nd singular mörnät et mörnä 2nd singular oot mörnänt, oot mörnänyt et oo mörnänt, et oo mörnänyt
3rd singular mörnää ei mörnä 3rd singular ono mörnänt, ono mörnänyt ei oo mörnänt, ei oo mörnänyt
1st plural mörnämmä emmä mörnä 1st plural oomma mörnänneet emmä oo mörnänneet
2nd plural mörnättä että mörnä 2nd plural ootta mörnänneet että oo mörnänneet
3rd plural mörnäät1), mörnävät2), mörnetää evät mörnä 3rd plural ovat mörnänneet evät oo mörnänneet
impersonal mörnetää ei mörnetä impersonal ono mörnetty ei oo mörnetty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular mörnin en mörnänt, en mörnänyt 1st singular olin mörnänt, olin mörnänyt en olt mörnänt, en olt mörnänyt
2nd singular mörnit et mörnänt, et mörnänyt 2nd singular olit mörnänt, olit mörnänyt et olt mörnänt, et olt mörnänyt
3rd singular mörni ei mörnänt, ei mörnänyt 3rd singular oli mörnänt, oli mörnänyt ei olt mörnänt, ei olt mörnänyt
1st plural mörnimmä emmä mörnänneet 1st plural olimma mörnänneet emmä olleet mörnänneet
2nd plural mörnittä että mörnänneet 2nd plural olitta mörnänneet että olleet mörnänneet
3rd plural mörniit1), mörnivät2), mörnettii evät mörnänneet 3rd plural olivat mörnänneet evät olleet mörnänneet
impersonal mörnettii ei mörnetty impersonal oli mörnetty ei olt mörnetty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular mörnäisin en mörnäis 1st singular olisin mörnänt, olisin mörnänyt en olis mörnänt, en olis mörnänyt
2nd singular mörnäisit, mörnäist1) et mörnäis 2nd singular olisit mörnänt, olisit mörnänyt et olis mörnänt, et olis mörnänyt
3rd singular mörnäis ei mörnäis 3rd singular olis mörnänt, olis mörnänyt ei olis mörnänt, ei olis mörnänyt
1st plural mörnäisimmä emmä mörnäis 1st plural olisimma mörnänneet emmä olis mörnänneet
2nd plural mörnäisittä että mörnäis 2nd plural olisitta mörnänneet että olis mörnänneet
3rd plural mörnäisiit1), mörnäisivät2), mörnettäis evät mörnäis 3rd plural olisivat mörnänneet evät olis mörnänneet
impersonal mörnettäis ei mörnettäis impersonal olis mörnetty ei olis mörnetty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular mörnä elä mörnä 2nd singular oo mörnänt, oo mörnänyt elä oo mörnänt, elä oo mörnänyt
3rd singular mörnäköö elköö mörnäkö 3rd singular olkoo mörnänt, olkoo mörnänyt elköö olko mörnänt, elköö olko mörnänyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural mörnäkää elkää mörnäkö 2nd plural olkaa mörnänneet elkää olko mörnänneet
3rd plural mörnäkööt elkööt mörnäkö 3rd plural olkoot mörnänneet elkööt olko mörnänneet
impersonal mörnettäkköö elköö mörnettäkö impersonal olkoo mörnetty elköö olko mörnetty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular mörnänen en mörnäne
2nd singular mörnänet et mörnäne
3rd singular mörnänöö ei mörnäne
1st plural mörnänemmä emmä mörnäne
2nd plural mörnänettä että mörnäne
3rd plural mörnänööt evät mörnäne
impersonal mörnettännöö ei mörnettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st mörnää present mörnävä mörnettävä
2nd inessive mörnäjees past mörnänt, mörnänyt mörnetty
instructive mörnäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (mörnäkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative mörnämää
inessive mörnämääs
elative mörnämäst
abessive mörnämätä
4th nominative mörnämiin
partitive mörnämistä, mörnämist

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 329
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.