moinata

Finnish

Etymology

From Swedish mojna (“to abate”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmoi̯nɑtɑˣ/, [ˈmo̞i̯nɑt̪ɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -oinɑtɑ
  • Syllabification(key): moi‧na‧ta

Verb

moinata

  1. (nautical, slang, of wind) to abate, calm, settle

Usage notes
  • Only used of wind, in third person.

Conjugation
Inflection of moinata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. moinaan en moinaa 1st sing. olen moinannut en ole moinannut
2nd sing. moinaat et moinaa 2nd sing. olet moinannut et ole moinannut
3rd sing. moinaa ei moinaa 3rd sing. on moinannut ei ole moinannut
1st plur. moinaamme emme moinaa 1st plur. olemme moinanneet emme ole moinanneet
2nd plur. moinaatte ette moinaa 2nd plur. olette moinanneet ette ole moinanneet
3rd plur. moinaavat eivät moinaa 3rd plur. ovat moinanneet eivät ole moinanneet
passive moinataan ei moinata passive on moinattu ei ole moinattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. moinasin en moinannut 1st sing. olin moinannut en ollut moinannut
2nd sing. moinasit et moinannut 2nd sing. olit moinannut et ollut moinannut
3rd sing. moinasi ei moinannut 3rd sing. oli moinannut ei ollut moinannut
1st plur. moinasimme emme moinanneet 1st plur. olimme moinanneet emme olleet moinanneet
2nd plur. moinasitte ette moinanneet 2nd plur. olitte moinanneet ette olleet moinanneet
3rd plur. moinasivat eivät moinanneet 3rd plur. olivat moinanneet eivät olleet moinanneet
passive moinattiin ei moinattu passive oli moinattu ei ollut moinattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. moinaisin en moinaisi 1st sing. olisin moinannut en olisi moinannut
2nd sing. moinaisit et moinaisi 2nd sing. olisit moinannut et olisi moinannut
3rd sing. moinaisi ei moinaisi 3rd sing. olisi moinannut ei olisi moinannut
1st plur. moinaisimme emme moinaisi 1st plur. olisimme moinanneet emme olisi moinanneet
2nd plur. moinaisitte ette moinaisi 2nd plur. olisitte moinanneet ette olisi moinanneet
3rd plur. moinaisivat eivät moinaisi 3rd plur. olisivat moinanneet eivät olisi moinanneet
passive moinattaisiin ei moinattaisi passive olisi moinattu ei olisi moinattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. moinaa älä moinaa 2nd sing. ole moinannut älä ole moinannut
3rd sing. moinatkoon älköön moinatko 3rd sing. olkoon moinannut älköön olko moinannut
1st plur. moinatkaamme älkäämme moinatko 1st plur. olkaamme moinanneet älkäämme olko moinanneet
2nd plur. moinatkaa älkää moinatko 2nd plur. olkaa moinanneet älkää olko moinanneet
3rd plur. moinatkoot älkööt moinatko 3rd plur. olkoot moinanneet älkööt olko moinanneet
passive moinattakoon älköön moinattako passive olkoon moinattu älköön olko moinattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. moinannen en moinanne 1st sing. lienen moinannut en liene moinannut
2nd sing. moinannet et moinanne 2nd sing. lienet moinannut et liene moinannut
3rd sing. moinannee ei moinanne 3rd sing. lienee moinannut ei liene moinannut
1st plur. moinannemme emme moinanne 1st plur. lienemme moinanneet emme liene moinanneet
2nd plur. moinannette ette moinanne 2nd plur. lienette moinanneet ette liene moinanneet
3rd plur. moinannevat eivät moinanne 3rd plur. lienevät moinanneet eivät liene moinanneet
passive moinattaneen ei moinattane passive lienee moinattu ei liene moinattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st moinata present moinaava moinattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st moinatakseni moinataksemme
2nd moinataksesi moinataksenne
3rd moinatakseen
moinataksensa
 past moinannut moinattu
2nd inessive2 moinatessa moinattaessa agent3 moinaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st moinatessani moinatessamme
2nd moinatessasi moinatessanne
3rd moinatessaan
moinatessansa
 negative moinaamaton
instructive moinaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive moinaamassa —
elative moinaamasta —
illative moinaamaan —
adessive moinaamalla —
abessive moinaamatta —
instructive moinaaman moinattaman
4th4 nominative moinaaminen
partitive moinaamista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st moinaamaisillani moinaamaisillamme
2nd moinaamaisillasi moinaamaisillanne
3rd moinaamaisillaan
moinaamaisillansa

Synonyms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.