munitus

Finnish

Etymology

munittaa +‎ -us

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmunitus/, [ˈmunit̪us̠]
  • Rhymes: -unitus
  • Syllabification(key): mu‧ni‧tus

Noun

munitus

  1. the action of making something or someone lay eggs or hatch

Declension
Inflection of munitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative munitus munitukset
genitive munituksen munitusten
munituksien
partitive munitusta munituksia
illative munitukseen munituksiin
singular plural
nominative munitus munitukset
accusative nom. munitus munitukset
gen. munituksen
genitive munituksen munitusten
munituksien
partitive munitusta munituksia
inessive munituksessa munituksissa
elative munituksesta munituksista
illative munitukseen munituksiin
adessive munituksella munituksilla
ablative munitukselta munituksilta
allative munitukselle munituksille
essive munituksena munituksina
translative munitukseksi munituksiksi
instructive — munituksin
abessive munituksetta munituksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of munitus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative munitukseni munitukseni
accusative nom. munitukseni munitukseni
gen. munitukseni
genitive munitukseni munitusteni
munituksieni
partitive munitustani munituksiani
inessive munituksessani munituksissani
elative munituksestani munituksistani
illative munitukseeni munituksiini
adessive munituksellani munituksillani
ablative munitukseltani munituksiltani
allative munitukselleni munituksilleni
essive munituksenani munituksinani
translative munituksekseni munituksikseni
instructive — —
abessive munituksettani munituksittani
comitative — munituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative munituksesi munituksesi
accusative nom. munituksesi munituksesi
gen. munituksesi
genitive munituksesi munitustesi
munituksiesi
partitive munitustasi munituksiasi
inessive munituksessasi munituksissasi
elative munituksestasi munituksistasi
illative munitukseesi munituksiisi
adessive munituksellasi munituksillasi
ablative munitukseltasi munituksiltasi
allative munituksellesi munituksillesi
essive munituksenasi munituksinasi
translative munitukseksesi munituksiksesi
instructive — —
abessive munituksettasi munituksittasi
comitative — munituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative munituksemme munituksemme
accusative nom. munituksemme munituksemme
gen. munituksemme
genitive munituksemme munitustemme
munituksiemme
partitive munitustamme munituksiamme
inessive munituksessamme munituksissamme
elative munituksestamme munituksistamme
illative munitukseemme munituksiimme
adessive munituksellamme munituksillamme
ablative munitukseltamme munituksiltamme
allative munituksellemme munituksillemme
essive munituksenamme munituksinamme
translative munitukseksemme munituksiksemme
instructive — —
abessive munituksettamme munituksittamme
comitative — munituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative munituksenne munituksenne
accusative nom. munituksenne munituksenne
gen. munituksenne
genitive munituksenne munitustenne
munituksienne
partitive munitustanne munituksianne
inessive munituksessanne munituksissanne
elative munituksestanne munituksistanne
illative munitukseenne munituksiinne
adessive munituksellanne munituksillanne
ablative munitukseltanne munituksiltanne
allative munituksellenne munituksillenne
essive munituksenanne munituksinanne
translative munitukseksenne munituksiksenne
instructive — —
abessive munituksettanne munituksittanne
comitative — munituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative munituksensa munituksensa
accusative nom. munituksensa munituksensa
gen. munituksensa
genitive munituksensa munitustensa
munituksiensa
partitive munitustaan
munitustansa		 munituksiaan
munituksiansa
inessive munituksessaan
munituksessansa		 munituksissaan
munituksissansa
elative munituksestaan
munituksestansa		 munituksistaan
munituksistansa
illative munitukseensa munituksiinsa
adessive munituksellaan
munituksellansa		 munituksillaan
munituksillansa
ablative munitukseltaan
munitukseltansa		 munituksiltaan
munituksiltansa
allative munitukselleen
munituksellensa		 munituksilleen
munituksillensa
essive munituksenaan
munituksenansa		 munituksinaan
munituksinansa
translative munituksekseen
munitukseksensa		 munituksikseen
munituksiksensa
instructive — —
abessive munituksettaan
munituksettansa		 munituksittaan
munituksittansa
comitative — munituksineen
munituksinensa

Anagrams

Latin

Etymology

Perfect passive participle of mūniō (“fortify”).

Participle

mūnītus (feminine mūnīta, neuter mūnītum, comparative mūnitior, superlative mūnītissimus); first/second-declension participle

  1. fortified, having been fortified; secured, having been secured; protected, having been protected
    Synonyms: defensus, tutus, firmātus
    Antonyms: inermis, intutus, nudus, infestus
    • Attributed to Nepos in The Routledge Dictionary of Latin Quotations
      Nullum imperium tutum est nisi benevolentia munitum.
      No empire is safe unless it is secured by good will.

Declension

First/second-declension adjective.

Number Singular Plural
Case / Gender Masculine Feminine Neuter Masculine Feminine Neuter
Nominative mūnītus mūnīta mūnītum mūnītī mūnītae mūnīta
Genitive mūnītī mūnītae mūnītī mūnītōrum mūnītārum mūnītōrum
Dative mūnītō mūnītō mūnītīs
Accusative mūnītum mūnītam mūnītum mūnītōs mūnītās mūnīta
Ablative mūnītō mūnītā mūnītō mūnītīs
Vocative mūnīte mūnīta mūnītum mūnītī mūnītae mūnīta

References
  • “munitus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
  • “munitus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
  • munitus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
  • munitus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette
  • Carl Meißner; Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book‎, London: Macmillan and Co.
    • a town with a strong natural position: oppidum natura loci munitum (B. G. 1. 38)
    • a town artificially fortified: oppidum manu (opere) munitum
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.