muutto

Finnish

Etymology

muuttaa +‎ -o

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmuːtːo/, [ˈmuːt̪ːo̞]
  • Rhymes: -uːtːo
  • Syllabification(key): muut‧to

Noun

muutto

  1. move, relocation (event of changing residence)
  2. migration (large-scale movement of people or of animals to another area)
  3. change, changing

Declension
Inflection of muutto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative muutto muutot
genitive muuton muuttojen
partitive muuttoa muuttoja
illative muuttoon muuttoihin
singular plural
nominative muutto muutot
accusative nom. muutto muutot
gen. muuton
genitive muuton muuttojen
partitive muuttoa muuttoja
inessive muutossa muutoissa
elative muutosta muutoista
illative muuttoon muuttoihin
adessive muutolla muutoilla
ablative muutolta muutoilta
allative muutolle muutoille
essive muuttona muuttoina
translative muutoksi muutoiksi
instructive — muutoin
abessive muutotta muutoitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of muutto (type valo)
first-person singular possessor
singular plural
nominative muuttoni muuttoni
accusative nom. muuttoni muuttoni
gen. muuttoni
genitive muuttoni muuttojeni
partitive muuttoani muuttojani
inessive muutossani muutoissani
elative muutostani muutoistani
illative muuttooni muuttoihini
adessive muutollani muutoillani
ablative muutoltani muutoiltani
allative muutolleni muutoilleni
essive muuttonani muuttoinani
translative muutokseni muutoikseni
instructive — —
abessive muutottani muutoittani
comitative — muuttoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative muuttosi muuttosi
accusative nom. muuttosi muuttosi
gen. muuttosi
genitive muuttosi muuttojesi
partitive muuttoasi muuttojasi
inessive muutossasi muutoissasi
elative muutostasi muutoistasi
illative muuttoosi muuttoihisi
adessive muutollasi muutoillasi
ablative muutoltasi muutoiltasi
allative muutollesi muutoillesi
essive muuttonasi muuttoinasi
translative muutoksesi muutoiksesi
instructive — —
abessive muutottasi muutoittasi
comitative — muuttoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative muuttomme muuttomme
accusative nom. muuttomme muuttomme
gen. muuttomme
genitive muuttomme muuttojemme
partitive muuttoamme muuttojamme
inessive muutossamme muutoissamme
elative muutostamme muutoistamme
illative muuttoomme muuttoihimme
adessive muutollamme muutoillamme
ablative muutoltamme muutoiltamme
allative muutollemme muutoillemme
essive muuttonamme muuttoinamme
translative muutoksemme muutoiksemme
instructive — —
abessive muutottamme muutoittamme
comitative — muuttoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative muuttonne muuttonne
accusative nom. muuttonne muuttonne
gen. muuttonne
genitive muuttonne muuttojenne
partitive muuttoanne muuttojanne
inessive muutossanne muutoissanne
elative muutostanne muutoistanne
illative muuttoonne muuttoihinne
adessive muutollanne muutoillanne
ablative muutoltanne muutoiltanne
allative muutollenne muutoillenne
essive muuttonanne muuttoinanne
translative muutoksenne muutoiksenne
instructive — —
abessive muutottanne muutoittanne
comitative — muuttoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative muuttonsa muuttonsa
accusative nom. muuttonsa muuttonsa
gen. muuttonsa
genitive muuttonsa muuttojensa
partitive muuttoaan
muuttoansa		 muuttojaan
muuttojansa
inessive muutossaan
muutossansa		 muutoissaan
muutoissansa
elative muutostaan
muutostansa		 muutoistaan
muutoistansa
illative muuttoonsa muuttoihinsa
adessive muutollaan
muutollansa		 muutoillaan
muutoillansa
ablative muutoltaan
muutoltansa		 muutoiltaan
muutoiltansa
allative muutolleen
muutollensa		 muutoilleen
muutoillensa
essive muuttonaan
muuttonansa		 muuttoinaan
muuttoinansa
translative muutokseen
muutoksensa		 muutoikseen
muutoiksensa
instructive — —
abessive muutottaan
muutottansa		 muutoittaan
muutoittansa
comitative — muuttoineen
muuttoinensa

Derived terms

Ingrian

Etymology

From muuttaa (“to change”) +‎ -o. Akin to Finnish muutto.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmuːtːo/, [ˈmuːtːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmuːtːo/, [ˈmuːtːo̞]
  • Rhymes: -uːtːo
  • Hyphenation: muut‧to

Noun

muutto

  1. move (event of changing residence)
    kellee ono muutto ― somebody is moving (literally, “somebody has a move”)

Declension
Declension of muutto (type 4/koivu, tt-t gradation)
singular plural
nominative muutto muutot
genitive muuton muuttoin, muuttoloin
partitive muuttoa muuttoja, muuttoloja
illative muuttoo muuttoi, muuttoloihe
inessive muutoos muuttois, muuttolois
elative muutost muuttoist, muuttoloist
allative muutolle muuttoille, muuttoloille
adessive muutool muuttoil, muuttoloil
ablative muutolt muuttoilt, muuttoloilt
translative muutoks muuttoiks, muuttoloiks
essive muuttonna, muuttoon muuttoinna, muuttoloinna, muuttoin, muuttoloin
exessive1) muuttont muuttoint, muuttoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 323
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.