pauke

See also: Pauke

Danish

Etymology

From German Pauke, from Middle High German pūke. Further origin unknown, possibly onomatopoeic.

Noun

pauke c (singular definite pauken, plural indefinite pauker)

  1. kettledrum

Declension
Declension of pauke
common
gender		 Singular Plural
indefinite definite indefinite definite
nominative pauke pauken pauker paukerne
genitive paukes paukens paukers paukernes

Derived terms
  • paukist

Further reading

Estonian

Noun

pauke

  1. partitive plural of pauk

Finnish

Etymology

paukkua +‎ -e

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈpɑu̯keˣ/, [ˈpɑ̝u̯k̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑuke
  • Syllabification(key): pau‧ke

Noun

pauke

  1. banging, cracking (continuous cracking or banging sounds)

Declension
Inflection of pauke (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative pauke paukkeet
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
singular plural
nominative pauke paukkeet
accusative nom. pauke paukkeet
gen. paukkeen
genitive paukkeen paukkeiden
paukkeitten
partitive pauketta paukkeita
inessive paukkeessa paukkeissa
elative paukkeesta paukkeista
illative paukkeeseen paukkeisiin
paukkeihin
adessive paukkeella paukkeilla
ablative paukkeelta paukkeilta
allative paukkeelle paukkeille
essive paukkeena paukkeina
translative paukkeeksi paukkeiksi
instructive — paukkein
abessive paukkeetta paukkeitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of pauke (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative paukkeeni paukkeeni
accusative nom. paukkeeni paukkeeni
gen. paukkeeni
genitive paukkeeni paukkeideni
paukkeitteni
partitive paukettani paukkeitani
inessive paukkeessani paukkeissani
elative paukkeestani paukkeistani
illative paukkeeseeni paukkeisiini
paukkeihini
adessive paukkeellani paukkeillani
ablative paukkeeltani paukkeiltani
allative paukkeelleni paukkeilleni
essive paukkeenani paukkeinani
translative paukkeekseni paukkeikseni
instructive — —
abessive paukkeettani paukkeittani
comitative — paukkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative paukkeesi paukkeesi
accusative nom. paukkeesi paukkeesi
gen. paukkeesi
genitive paukkeesi paukkeidesi
paukkeittesi
partitive paukettasi paukkeitasi
inessive paukkeessasi paukkeissasi
elative paukkeestasi paukkeistasi
illative paukkeeseesi paukkeisiisi
paukkeihisi
adessive paukkeellasi paukkeillasi
ablative paukkeeltasi paukkeiltasi
allative paukkeellesi paukkeillesi
essive paukkeenasi paukkeinasi
translative paukkeeksesi paukkeiksesi
instructive — —
abessive paukkeettasi paukkeittasi
comitative — paukkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative paukkeemme paukkeemme
accusative nom. paukkeemme paukkeemme
gen. paukkeemme
genitive paukkeemme paukkeidemme
paukkeittemme
partitive paukettamme paukkeitamme
inessive paukkeessamme paukkeissamme
elative paukkeestamme paukkeistamme
illative paukkeeseemme paukkeisiimme
paukkeihimme
adessive paukkeellamme paukkeillamme
ablative paukkeeltamme paukkeiltamme
allative paukkeellemme paukkeillemme
essive paukkeenamme paukkeinamme
translative paukkeeksemme paukkeiksemme
instructive — —
abessive paukkeettamme paukkeittamme
comitative — paukkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative paukkeenne paukkeenne
accusative nom. paukkeenne paukkeenne
gen. paukkeenne
genitive paukkeenne paukkeidenne
paukkeittenne
partitive paukettanne paukkeitanne
inessive paukkeessanne paukkeissanne
elative paukkeestanne paukkeistanne
illative paukkeeseenne paukkeisiinne
paukkeihinne
adessive paukkeellanne paukkeillanne
ablative paukkeeltanne paukkeiltanne
allative paukkeellenne paukkeillenne
essive paukkeenanne paukkeinanne
translative paukkeeksenne paukkeiksenne
instructive — —
abessive paukkeettanne paukkeittanne
comitative — paukkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative paukkeensa paukkeensa
accusative nom. paukkeensa paukkeensa
gen. paukkeensa
genitive paukkeensa paukkeidensa
paukkeittensa
partitive paukettaan
paukettansa		 paukkeitaan
paukkeitansa
inessive paukkeessaan
paukkeessansa		 paukkeissaan
paukkeissansa
elative paukkeestaan
paukkeestansa		 paukkeistaan
paukkeistansa
illative paukkeeseensa paukkeisiinsa
paukkeihinsa
adessive paukkeellaan
paukkeellansa		 paukkeillaan
paukkeillansa
ablative paukkeeltaan
paukkeeltansa		 paukkeiltaan
paukkeiltansa
allative paukkeelleen
paukkeellensa		 paukkeilleen
paukkeillensa
essive paukkeenaan
paukkeenansa		 paukkeinaan
paukkeinansa
translative paukkeekseen
paukkeeksensa		 paukkeikseen
paukkeiksensa
instructive — —
abessive paukkeettaan
paukkeettansa		 paukkeittaan
paukkeittansa
comitative — paukkeineen
paukkeinensa

Anagrams

German

Pronunciation
  • Audio(file)

Verb

pauke

  1. inflection of pauken:
    1. first-person singular present
    2. first/third-person singular subjunctive I
    3. singular imperative

Norwegian Bokmål

Etymology

From German Pauke.

Noun

pauke m (definite singular pauken, indefinite plural pauker, definite plural paukene)

  1. (music) a kettledrum

References

Norwegian Nynorsk

Etymology

From German Pauke.

Noun

pauke m (definite singular pauken, indefinite plural paukar, definite plural paukane)

  1. (music) a kettledrum

References

Serbo-Croatian

Noun

pauke

  1. accusative plural of pauk

West Frisian

Noun

pauke n (plural paukes)

  1. Diminutive of pau
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.