piiluu

Ingrian

Etymology

From pii (“tooth”) +‎ luu (“bone”).

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpiːˌluː/, [ˈpiːˌɫuː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpiːˌluː/, [ˈpiːˌɫuː]
  • Rhymes: -uː
  • Hyphenation: pii‧luu

Noun

piiluu

  1. vertebra
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 69:
      [Selkäpii] ono tekahunt ussiast luust, piiluust ja neet ovat yhissetty yhtee kiin.
      [The backbone] is made from many bones, vertebrae and these are connected together.

Declension
Declension of piiluu (type 8/maa, no gradation)
singular plural
nominative piiluu piiluut
genitive piiluun piiluijen
partitive piiluuta piiluita
illative piiluuhu piiluihe
inessive piiluus piiluis
elative piiluust piiluist
allative piiluulle piiluille
adessive piiluul piiluil
ablative piiluult piiluilt
translative piiluuks piiluiks
essive piiluunna, piiluun piiluinna, piiluin
exessive1) piiluunt piiluint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.