provosoiminen

Finnish

Etymology

provosoida +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈproʋosoi̯minen/, [ˈpro̞ʋo̞ˌs̠o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Syllabification(key): pro‧vo‧soi‧mi‧nen

Noun

provosoiminen

  1. provoking

Declension
Inflection of provosoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative provosoiminen provosoimiset
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
illative provosoimiseen provosoimisiin
singular plural
nominative provosoiminen provosoimiset
accusative nom. provosoiminen provosoimiset
gen. provosoimisen
genitive provosoimisen provosoimisten
provosoimisien
partitive provosoimista provosoimisia
inessive provosoimisessa provosoimisissa
elative provosoimisesta provosoimisista
illative provosoimiseen provosoimisiin
adessive provosoimisella provosoimisilla
ablative provosoimiselta provosoimisilta
allative provosoimiselle provosoimisille
essive provosoimisena provosoimisina
translative provosoimiseksi provosoimisiksi
instructive — provosoimisin
abessive provosoimisetta provosoimisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of provosoiminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative provosoimiseni provosoimiseni
accusative nom. provosoimiseni provosoimiseni
gen. provosoimiseni
genitive provosoimiseni provosoimisteni
provosoimisieni
partitive provosoimistani provosoimisiani
inessive provosoimisessani provosoimisissani
elative provosoimisestani provosoimisistani
illative provosoimiseeni provosoimisiini
adessive provosoimisellani provosoimisillani
ablative provosoimiseltani provosoimisiltani
allative provosoimiselleni provosoimisilleni
essive provosoimisenani provosoimisinani
translative provosoimisekseni provosoimisikseni
instructive — —
abessive provosoimisettani provosoimisittani
comitative — provosoimisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative provosoimisesi provosoimisesi
accusative nom. provosoimisesi provosoimisesi
gen. provosoimisesi
genitive provosoimisesi provosoimistesi
provosoimisiesi
partitive provosoimistasi provosoimisiasi
inessive provosoimisessasi provosoimisissasi
elative provosoimisestasi provosoimisistasi
illative provosoimiseesi provosoimisiisi
adessive provosoimisellasi provosoimisillasi
ablative provosoimiseltasi provosoimisiltasi
allative provosoimisellesi provosoimisillesi
essive provosoimisenasi provosoimisinasi
translative provosoimiseksesi provosoimisiksesi
instructive — —
abessive provosoimisettasi provosoimisittasi
comitative — provosoimisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative provosoimisemme provosoimisemme
accusative nom. provosoimisemme provosoimisemme
gen. provosoimisemme
genitive provosoimisemme provosoimistemme
provosoimisiemme
partitive provosoimistamme provosoimisiamme
inessive provosoimisessamme provosoimisissamme
elative provosoimisestamme provosoimisistamme
illative provosoimiseemme provosoimisiimme
adessive provosoimisellamme provosoimisillamme
ablative provosoimiseltamme provosoimisiltamme
allative provosoimisellemme provosoimisillemme
essive provosoimisenamme provosoimisinamme
translative provosoimiseksemme provosoimisiksemme
instructive — —
abessive provosoimisettamme provosoimisittamme
comitative — provosoimisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative provosoimisenne provosoimisenne
accusative nom. provosoimisenne provosoimisenne
gen. provosoimisenne
genitive provosoimisenne provosoimistenne
provosoimisienne
partitive provosoimistanne provosoimisianne
inessive provosoimisessanne provosoimisissanne
elative provosoimisestanne provosoimisistanne
illative provosoimiseenne provosoimisiinne
adessive provosoimisellanne provosoimisillanne
ablative provosoimiseltanne provosoimisiltanne
allative provosoimisellenne provosoimisillenne
essive provosoimisenanne provosoimisinanne
translative provosoimiseksenne provosoimisiksenne
instructive — —
abessive provosoimisettanne provosoimisittanne
comitative — provosoimisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative provosoimisensa provosoimisensa
accusative nom. provosoimisensa provosoimisensa
gen. provosoimisensa
genitive provosoimisensa provosoimistensa
provosoimisiensa
partitive provosoimistaan
provosoimistansa		 provosoimisiaan
provosoimisiansa
inessive provosoimisessaan
provosoimisessansa		 provosoimisissaan
provosoimisissansa
elative provosoimisestaan
provosoimisestansa		 provosoimisistaan
provosoimisistansa
illative provosoimiseensa provosoimisiinsa
adessive provosoimisellaan
provosoimisellansa		 provosoimisillaan
provosoimisillansa
ablative provosoimiseltaan
provosoimiseltansa		 provosoimisiltaan
provosoimisiltansa
allative provosoimiselleen
provosoimisellensa		 provosoimisilleen
provosoimisillensa
essive provosoimisenaan
provosoimisenansa		 provosoimisinaan
provosoimisinansa
translative provosoimisekseen
provosoimiseksensa		 provosoimisikseen
provosoimisiksensa
instructive — —
abessive provosoimisettaan
provosoimisettansa		 provosoimisittaan
provosoimisittansa
comitative — provosoimisineen
provosoimisinensa

Verb

provosoiminen

  1. nominative of fourth infinitive of provosoida
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.