punain

Ingrian
Punain.

Etymology

From Proto-Finnic *punainen, equivalent to puna (“red”) +‎ -in. Cognates include Finnish punainen and Estonian punane.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈpunɑi̯ne/, [ˈpunɑi̯n]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈpunɑi̯n/, [ˈpunˑɑi̯n]
  • Rhymes: -unɑi̯n
  • Hyphenation: pu‧nain

Noun

punain

  1. red

Adjective

punain (comparative punaisemp)

  1. red
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      Meil nahka on punain,
      Se päivyttynt on.
      We have red skin,
      It has tanned.

Declension
Declension of punain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative punain punaiset
genitive punaisen punaisiin
partitive punaista, punaist punaisia
illative punaisee punaisii
inessive punaisees punaisiis
elative punaisest punaisist
allative punaiselle punaisille
adessive punaiseel punaisiil
ablative punaiselt punaisilt
translative punaiseks punaisiks
essive punaisenna, punaiseen punaisinna, punaisiin
exessive1) punaisent punaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms
  • mustapunain

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 441
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.