reikä

See also: reika

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *raika, possibly borrowed from Baltic. Cognate to Veps reig.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrei̯kæ/, [ˈre̞i̯kæ]
  • Rhymes: -eikæ
  • Syllabification(key): rei‧kä

Noun

reikä

  1. hole (relatively small and/or shallow hole that goes through something)
    Matti iski reiän seinään.
    Matti punched a hole to the wall.
    Vakoilin sinua avaimenreiästä.
    I spied you through the keyhole.
  2. puncture (hole, cut, or tear created by a sharp object)
    Sukassani on reikä.
    There's a cut in my sock.
  3. (dentistry) cavity
    Minulla on kaksi reikää hampaissani.
    I have two cavities in my teeth.
  4. (slang, doubled, in expressions of time) zero
    Tavataan meillä kakstoista reikä reikä.
    See you at my place at 12:00.
  5. (bowling) split
  6. (vulgar) cunt
    Reikä se on rumallakin!
    An ugly woman's got a cunt too!

Declension
Inflection of reikä (Kotus type 10*D/koira, k-∅ gradation)
nominative reikä reiät
genitive reiän reikien
partitive reikää reikiä
illative reikään reikiin
singular plural
nominative reikä reiät
accusative nom. reikä reiät
gen. reiän
genitive reiän reikien
reikäinrare
partitive reikää reikiä
inessive reiässä rei’issä
elative reiästä rei’istä
illative reikään reikiin
adessive reiällä rei’illä
ablative reiältä rei’iltä
allative reiälle rei’ille
essive reikänä reikinä
translative reiäksi rei’iksi
instructive — rei’in
abessive reiättä rei’ittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of reikä (type koira)
first-person singular possessor
singular plural
nominative reikäni reikäni
accusative nom. reikäni reikäni
gen. reikäni
genitive reikäni reikieni
reikäinirare
partitive reikääni reikiäni
inessive reiässäni rei’issäni
elative reiästäni rei’istäni
illative reikääni reikiini
adessive reiälläni rei’illäni
ablative reiältäni rei’iltäni
allative reiälleni rei’illeni
essive reikänäni reikinäni
translative reiäkseni rei’ikseni
instructive — —
abessive reiättäni rei’ittäni
comitative — reikineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative reikäsi reikäsi
accusative nom. reikäsi reikäsi
gen. reikäsi
genitive reikäsi reikiesi
reikäisirare
partitive reikääsi reikiäsi
inessive reiässäsi rei’issäsi
elative reiästäsi rei’istäsi
illative reikääsi reikiisi
adessive reiälläsi rei’illäsi
ablative reiältäsi rei’iltäsi
allative reiällesi rei’illesi
essive reikänäsi reikinäsi
translative reiäksesi rei’iksesi
instructive — —
abessive reiättäsi rei’ittäsi
comitative — reikinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative reikämme reikämme
accusative nom. reikämme reikämme
gen. reikämme
genitive reikämme reikiemme
reikäimmerare
partitive reikäämme reikiämme
inessive reiässämme rei’issämme
elative reiästämme rei’istämme
illative reikäämme reikiimme
adessive reiällämme rei’illämme
ablative reiältämme rei’iltämme
allative reiällemme rei’illemme
essive reikänämme reikinämme
translative reiäksemme rei’iksemme
instructive — —
abessive reiättämme rei’ittämme
comitative — reikinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative reikänne reikänne
accusative nom. reikänne reikänne
gen. reikänne
genitive reikänne reikienne
reikäinnerare
partitive reikäänne reikiänne
inessive reiässänne rei’issänne
elative reiästänne rei’istänne
illative reikäänne reikiinne
adessive reiällänne rei’illänne
ablative reiältänne rei’iltänne
allative reiällenne rei’illenne
essive reikänänne reikinänne
translative reiäksenne rei’iksenne
instructive — —
abessive reiättänne rei’ittänne
comitative — reikinenne
third-person possessor
singular plural
nominative reikänsä reikänsä
accusative nom. reikänsä reikänsä
gen. reikänsä
genitive reikänsä reikiensä
reikäinsärare
partitive reikäänsä reikiään
reikiänsä
inessive reiässään
reiässänsä		 rei’issään
rei’issänsä
elative reiästään
reiästänsä		 rei’istään
rei’istänsä
illative reikäänsä reikiinsä
adessive reiällään
reiällänsä		 rei’illään
rei’illänsä
ablative reiältään
reiältänsä		 rei’iltään
rei’iltänsä
allative reiälleen
reiällensä		 rei’illeen
rei’illensä
essive reikänään
reikänänsä		 reikinään
reikinänsä
translative reiäkseen
reiäksensä		 rei’ikseen
rei’iksensä
instructive — —
abessive reiättään
reiättänsä		 rei’ittään
rei’ittänsä
comitative — reikineen
reikinensä

Derived terms

Compounds

Anagrams

Ingrian
Reikä maas.

Etymology

From Proto-Finnic *raika. Cognates include Finnish reikä and Estonian reig.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈrei̯kæ/, [ˈre̞i̯k]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈrei̯kæ/, [ˈre̞i̯ɡ̊æ]
  • Rhymes: -ei̯k, -ei̯kæ
  • Hyphenation: rei‧kä

Noun

reikä

  1. hole

Declension
Declension of reikä (type 3/koira, ik-ij gradation)
singular plural
nominative reikä reijät
genitive reijän reikiin
partitive reikää reikiä
illative reikää reikii
inessive reijääs reijiis
elative reijäst reijist
allative reijälle reijille
adessive reijääl reijiil
ablative reijält reijilt
translative reijäks reijiks
essive reikännä, reikään reikinnä, reikiin
exessive1) reikänt reikint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 24
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 472
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.