rikkoontua

Finnish

Etymology

rikkoa +‎ -ontua

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrikːoːntuɑˣ/, [ˈrikːo̞ːnˌt̪uɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): rik‧koon‧tu‧a

Verb

rikkoontua

  1. Synonym of rikkoutua

Conjugation
Inflection of rikkoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoonnun en rikkoonnu 1st sing. olen rikkoontunut en ole rikkoontunut
2nd sing. rikkoonnut et rikkoonnu 2nd sing. olet rikkoontunut et ole rikkoontunut
3rd sing. rikkoontuu ei rikkoonnu 3rd sing. on rikkoontunut ei ole rikkoontunut
1st plur. rikkoonnumme emme rikkoonnu 1st plur. olemme rikkoontuneet emme ole rikkoontuneet
2nd plur. rikkoonnutte ette rikkoonnu 2nd plur. olette rikkoontuneet ette ole rikkoontuneet
3rd plur. rikkoontuvat eivät rikkoonnu 3rd plur. ovat rikkoontuneet eivät ole rikkoontuneet
passive rikkoonnutaan ei rikkoonnuta passive on rikkoonnuttu ei ole rikkoonnuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoonnuin en rikkoontunut 1st sing. olin rikkoontunut en ollut rikkoontunut
2nd sing. rikkoonnuit et rikkoontunut 2nd sing. olit rikkoontunut et ollut rikkoontunut
3rd sing. rikkoontui ei rikkoontunut 3rd sing. oli rikkoontunut ei ollut rikkoontunut
1st plur. rikkoonnuimme emme rikkoontuneet 1st plur. olimme rikkoontuneet emme olleet rikkoontuneet
2nd plur. rikkoonnuitte ette rikkoontuneet 2nd plur. olitte rikkoontuneet ette olleet rikkoontuneet
3rd plur. rikkoontuivat eivät rikkoontuneet 3rd plur. olivat rikkoontuneet eivät olleet rikkoontuneet
passive rikkoonnuttiin ei rikkoonnuttu passive oli rikkoonnuttu ei ollut rikkoonnuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoontuisin en rikkoontuisi 1st sing. olisin rikkoontunut en olisi rikkoontunut
2nd sing. rikkoontuisit et rikkoontuisi 2nd sing. olisit rikkoontunut et olisi rikkoontunut
3rd sing. rikkoontuisi ei rikkoontuisi 3rd sing. olisi rikkoontunut ei olisi rikkoontunut
1st plur. rikkoontuisimme emme rikkoontuisi 1st plur. olisimme rikkoontuneet emme olisi rikkoontuneet
2nd plur. rikkoontuisitte ette rikkoontuisi 2nd plur. olisitte rikkoontuneet ette olisi rikkoontuneet
3rd plur. rikkoontuisivat eivät rikkoontuisi 3rd plur. olisivat rikkoontuneet eivät olisi rikkoontuneet
passive rikkoonnuttaisiin ei rikkoonnuttaisi passive olisi rikkoonnuttu ei olisi rikkoonnuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. rikkoonnu älä rikkoonnu 2nd sing. ole rikkoontunut älä ole rikkoontunut
3rd sing. rikkoontukoon älköön rikkoontuko 3rd sing. olkoon rikkoontunut älköön olko rikkoontunut
1st plur. rikkoontukaamme älkäämme rikkoontuko 1st plur. olkaamme rikkoontuneet älkäämme olko rikkoontuneet
2nd plur. rikkoontukaa älkää rikkoontuko 2nd plur. olkaa rikkoontuneet älkää olko rikkoontuneet
3rd plur. rikkoontukoot älkööt rikkoontuko 3rd plur. olkoot rikkoontuneet älkööt olko rikkoontuneet
passive rikkoonnuttakoon älköön rikkoonnuttako passive olkoon rikkoonnuttu älköön olko rikkoonnuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. rikkoontunen en rikkoontune 1st sing. lienen rikkoontunut en liene rikkoontunut
2nd sing. rikkoontunet et rikkoontune 2nd sing. lienet rikkoontunut et liene rikkoontunut
3rd sing. rikkoontunee ei rikkoontune 3rd sing. lienee rikkoontunut ei liene rikkoontunut
1st plur. rikkoontunemme emme rikkoontune 1st plur. lienemme rikkoontuneet emme liene rikkoontuneet
2nd plur. rikkoontunette ette rikkoontune 2nd plur. lienette rikkoontuneet ette liene rikkoontuneet
3rd plur. rikkoontunevat eivät rikkoontune 3rd plur. lienevät rikkoontuneet eivät liene rikkoontuneet
passive rikkoonnuttaneen ei rikkoonnuttane passive lienee rikkoonnuttu ei liene rikkoonnuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st rikkoontua present rikkoontuva rikkoonnuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkoontuakseni rikkoontuaksemme
2nd rikkoontuaksesi rikkoontuaksenne
3rd rikkoontuakseen
rikkoontuaksensa
 past rikkoontunut rikkoonnuttu
2nd inessive2 rikkoontuessa rikkoonnuttaessa agent3 rikkoontuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkoontuessani rikkoontuessamme
2nd rikkoontuessasi rikkoontuessanne
3rd rikkoontuessaan
rikkoontuessansa
 negative rikkoontumaton
instructive rikkoontuen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive rikkoontumassa —
elative rikkoontumasta —
illative rikkoontumaan —
adessive rikkoontumalla —
abessive rikkoontumatta —
instructive rikkoontuman rikkoonnuttaman
4th4 nominative rikkoontuminen
partitive rikkoontumista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st rikkoontumaisillani rikkoontumaisillamme
2nd rikkoontumaisillasi rikkoontumaisillanne
3rd rikkoontumaisillaan
rikkoontumaisillansa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.