ringette

English

ring +‎ -ette

ringette (uncountable)

(sports) A team sport played on ice on skates and primarily by women, the players using sticks to control a rubber ring and attempting to score goals by landing it in the opponents' net.
- 2007 May 9, The Associated Press, “Sports Briefing”, in New York Times‎:
  Sam Jacks, the inventor of ringette and floor hockey, and Robert Steadward, whose efforts spearheaded the growth of Paralympic sports, are being inducted in the builder category.

ringette. MacMillan Dictionary. Access date: 29 October 2011.
Ringette Canada (Aug. 22, 2006). "Information about Stick Approval/Legal Sticks"

ringette

Inflection of ringette (Kotus type 8*C/nalle, tt-t gradation)
nominative		ringette	ringetet
genitive		ringeten	ringettejen
partitive		ringetteä	ringettejä
illative		ringetteen	ringetteihin
		singular	plural
nominative		ringette	ringetet
accusative	nom.	ringette	ringetet
accusative	gen.	ringeten	ringetet
genitive		ringeten	ringettejen ringettein^rare
partitive		ringetteä	ringettejä
inessive		ringetessä	ringeteissä
elative		ringetestä	ringeteistä
illative		ringetteen	ringetteihin
adessive		ringetellä	ringeteillä
ablative		ringeteltä	ringeteiltä
allative		ringetelle	ringeteille
essive		ringettenä	ringetteinä
translative		ringeteksi	ringeteiksi
instructive		—	ringetein
abessive		ringetettä	ringeteittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ringette (type nalle)

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		ringetteni	ringetteni
accusative	nom.	ringetteni	ringetteni
accusative	gen.	ringetteni	ringetteni
genitive		ringetteni	ringettejeni ringetteini^rare
partitive		ringetteäni	ringettejäni
inessive		ringetessäni	ringeteissäni
elative		ringetestäni	ringeteistäni
illative		ringetteeni	ringetteihini
adessive		ringetelläni	ringeteilläni
ablative		ringeteltäni	ringeteiltäni
allative		ringetelleni	ringeteilleni
essive		ringettenäni	ringetteinäni
translative		ringetekseni	ringeteikseni
instructive		—	—
abessive		ringetettäni	ringeteittäni
comitative		—	ringetteineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		ringettesi	ringettesi
accusative	nom.	ringettesi	ringettesi
accusative	gen.	ringettesi	ringettesi
genitive		ringettesi	ringettejesi ringetteisi^rare
partitive		ringetteäsi	ringettejäsi
inessive		ringetessäsi	ringeteissäsi
elative		ringetestäsi	ringeteistäsi
illative		ringetteesi	ringetteihisi
adessive		ringetelläsi	ringeteilläsi
ablative		ringeteltäsi	ringeteiltäsi
allative		ringetellesi	ringeteillesi
essive		ringettenäsi	ringetteinäsi
translative		ringeteksesi	ringeteiksesi
instructive		—	—
abessive		ringetettäsi	ringeteittäsi
comitative		—	ringetteinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		ringettemme	ringettemme
accusative	nom.	ringettemme	ringettemme
accusative	gen.	ringettemme	ringettemme
genitive		ringettemme	ringettejemme ringetteimme^rare
partitive		ringetteämme	ringettejämme
inessive		ringetessämme	ringeteissämme
elative		ringetestämme	ringeteistämme
illative		ringetteemme	ringetteihimme
adessive		ringetellämme	ringeteillämme
ablative		ringeteltämme	ringeteiltämme
allative		ringetellemme	ringeteillemme
essive		ringettenämme	ringetteinämme
translative		ringeteksemme	ringeteiksemme
instructive		—	—
abessive		ringetettämme	ringeteittämme
comitative		—	ringetteinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		ringettenne	ringettenne
accusative	nom.	ringettenne	ringettenne
accusative	gen.	ringettenne	ringettenne
genitive		ringettenne	ringettejenne ringetteinne^rare
partitive		ringetteänne	ringettejänne
inessive		ringetessänne	ringeteissänne
elative		ringetestänne	ringeteistänne
illative		ringetteenne	ringetteihinne
adessive		ringetellänne	ringeteillänne
ablative		ringeteltänne	ringeteiltänne
allative		ringetellenne	ringeteillenne
essive		ringettenänne	ringetteinänne
translative		ringeteksenne	ringeteiksenne
instructive		—	—
abessive		ringetettänne	ringeteittänne
comitative		—	ringetteinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		ringettensä	ringettensä
accusative	nom.	ringettensä	ringettensä
accusative	gen.	ringettensä	ringettensä
genitive		ringettensä	ringettejensä ringetteinsä^rare
partitive		ringetteään ringetteänsä	ringettejään ringettejänsä
inessive		ringetessään ringetessänsä	ringeteissään ringeteissänsä
elative		ringetestään ringetestänsä	ringeteistään ringeteistänsä
illative		ringetteensä	ringetteihinsä
adessive		ringetellään ringetellänsä	ringeteillään ringeteillänsä
ablative		ringeteltään ringeteltänsä	ringeteiltään ringeteiltänsä
allative		ringetelleen ringetellensä	ringeteilleen ringeteillensä
essive		ringettenään ringettenänsä	ringetteinään ringetteinänsä
translative		ringetekseen ringeteksensä	ringeteikseen ringeteiksensä
instructive		—	—
abessive		ringetettään ringetettänsä	ringeteittään ringeteittänsä
comitative		—	ringetteineen ringetteinensä

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.