rinne

See also: Rinne

Finnish

Etymology

rinta +‎ -e

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -inːe
  • Syllabification(key): rin‧ne

Noun

rinne

  1. A slope, hillside
  2. (skiing) A piste

Declension
Inflection of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative rinne rinteet
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
singular plural
nominative rinne rinteet
accusative nom. rinne rinteet
gen. rinteen
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
inessive rinteessä rinteissä
elative rinteestä rinteistä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
adessive rinteellä rinteillä
ablative rinteeltä rinteiltä
allative rinteelle rinteille
essive rinteenä rinteinä
translative rinteeksi rinteiksi
instructive — rintein
abessive rinteettä rinteittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rinne (type hame)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rinteeni rinteeni
accusative nom. rinteeni rinteeni
gen. rinteeni
genitive rinteeni rinteideni
rinteitteni
partitive rinnettäni rinteitäni
inessive rinteessäni rinteissäni
elative rinteestäni rinteistäni
illative rinteeseeni rinteisiini
rinteihini
adessive rinteelläni rinteilläni
ablative rinteeltäni rinteiltäni
allative rinteelleni rinteilleni
essive rinteenäni rinteinäni
translative rinteekseni rinteikseni
instructive — —
abessive rinteettäni rinteittäni
comitative — rinteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rinteesi rinteesi
accusative nom. rinteesi rinteesi
gen. rinteesi
genitive rinteesi rinteidesi
rinteittesi
partitive rinnettäsi rinteitäsi
inessive rinteessäsi rinteissäsi
elative rinteestäsi rinteistäsi
illative rinteeseesi rinteisiisi
rinteihisi
adessive rinteelläsi rinteilläsi
ablative rinteeltäsi rinteiltäsi
allative rinteellesi rinteillesi
essive rinteenäsi rinteinäsi
translative rinteeksesi rinteiksesi
instructive — —
abessive rinteettäsi rinteittäsi
comitative — rinteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rinteemme rinteemme
accusative nom. rinteemme rinteemme
gen. rinteemme
genitive rinteemme rinteidemme
rinteittemme
partitive rinnettämme rinteitämme
inessive rinteessämme rinteissämme
elative rinteestämme rinteistämme
illative rinteeseemme rinteisiimme
rinteihimme
adessive rinteellämme rinteillämme
ablative rinteeltämme rinteiltämme
allative rinteellemme rinteillemme
essive rinteenämme rinteinämme
translative rinteeksemme rinteiksemme
instructive — —
abessive rinteettämme rinteittämme
comitative — rinteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rinteenne rinteenne
accusative nom. rinteenne rinteenne
gen. rinteenne
genitive rinteenne rinteidenne
rinteittenne
partitive rinnettänne rinteitänne
inessive rinteessänne rinteissänne
elative rinteestänne rinteistänne
illative rinteeseenne rinteisiinne
rinteihinne
adessive rinteellänne rinteillänne
ablative rinteeltänne rinteiltänne
allative rinteellenne rinteillenne
essive rinteenänne rinteinänne
translative rinteeksenne rinteiksenne
instructive — —
abessive rinteettänne rinteittänne
comitative — rinteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative rinteensä rinteensä
accusative nom. rinteensä rinteensä
gen. rinteensä
genitive rinteensä rinteidensä
rinteittensä
partitive rinnettään
rinnettänsä		 rinteitään
rinteitänsä
inessive rinteessään
rinteessänsä		 rinteissään
rinteissänsä
elative rinteestään
rinteestänsä		 rinteistään
rinteistänsä
illative rinteeseensä rinteisiinsä
rinteihinsä
adessive rinteellään
rinteellänsä		 rinteillään
rinteillänsä
ablative rinteeltään
rinteeltänsä		 rinteiltään
rinteiltänsä
allative rinteelleen
rinteellensä		 rinteilleen
rinteillensä
essive rinteenään
rinteenänsä		 rinteinään
rinteinänsä
translative rinteekseen
rinteeksensä		 rinteikseen
rinteiksensä
instructive — —
abessive rinteettään
rinteettänsä		 rinteittään
rinteittänsä
comitative — rinteineen
rinteinensä

Synonyms

Derived terms
  • pohjoisrinne

German

Pronunciation
  • Audio(file)

Verb

rinne

  1. inflection of rinnen:
    1. first-person singular present
    2. first/third-person singular subjunctive I
    3. singular imperative

Irish

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɾˠɪn̠ʲə/

Etymology 1

From Old Irish do·rigni, deuterotonic form of the perfect tense of do·gní.

Verb

rinne

  1. past analytic independent of déan
Alternative forms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

rinne f

  1. genitive singular of rinn

Japanese

Romanization

rinne

  1. Rōmaji transcription of りんね

Scottish Gaelic

Etymology

Pronoun

rinne

  1. with us (emphatic)

Inflection
Personal inflection of ri
Number Person Simple Emphatic
Singular 1st rium riumsa
2nd riut riutsa
3rd m ris ris-san
3rd f rithe rithese
Plural 1st rinn rinne
2nd ribh ribhse
3rd riutha riuthasan

See also

West Flemish

Etymology

From Middle Dutch rein, from Old Dutch regan, from Proto-Germanic *regną.

Noun

rinne f

  1. rain

Synonyms
  • reegn

West Frisian

Etymology

From Old Frisian rinna, from Proto-Germanic *rinnaną.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈrɪnə/

Verb

rinne

  1. to walk
    Eltse dei rin ik om te trainen. ― I walk every day to exercise.

Inflection
Strong class 3
infinitive rinne
3rd singular past rûn
past participle rûn
infinitive rinne
long infinitive rinnen
gerund rinnen n
auxiliary hawwe
indicative present tense past tense
1st singular rin rûn
2nd singular rinst rûnst
3rd singular rint rûn
plural rinne rûnen
imperative rin
participles rinnend rûn

Further reading
  • “rinne”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.