selviäminen

Finnish

Etymology

selvitä +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈselʋiæminen/, [ˈs̠e̞lʋiˌæmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): sel‧vi‧ä‧mi‧nen

Noun

selviäminen

  1. surviving, coping
  2. becoming clear, getting solved
  3. escaping (getting away or surviving from an unwanted situation)
  4. sobering up

Declension
Inflection of selviäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative selviäminen selviämiset
genitive selviämisen selviämisten
selviämisien
partitive selviämistä selviämisiä
illative selviämiseen selviämisiin
singular plural
nominative selviäminen selviämiset
accusative nom. selviäminen selviämiset
gen. selviämisen
genitive selviämisen selviämisten
selviämisien
partitive selviämistä selviämisiä
inessive selviämisessä selviämisissä
elative selviämisestä selviämisistä
illative selviämiseen selviämisiin
adessive selviämisellä selviämisillä
ablative selviämiseltä selviämisiltä
allative selviämiselle selviämisille
essive selviämisenä selviämisinä
translative selviämiseksi selviämisiksi
instructive — selviämisin
abessive selviämisettä selviämisittä
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of selviäminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative selviämiseni selviämiseni
accusative nom. selviämiseni selviämiseni
gen. selviämiseni
genitive selviämiseni selviämisteni
selviämisieni
partitive selviämistäni selviämisiäni
inessive selviämisessäni selviämisissäni
elative selviämisestäni selviämisistäni
illative selviämiseeni selviämisiini
adessive selviämiselläni selviämisilläni
ablative selviämiseltäni selviämisiltäni
allative selviämiselleni selviämisilleni
essive selviämisenäni selviämisinäni
translative selviämisekseni selviämisikseni
instructive — —
abessive selviämisettäni selviämisittäni
comitative — selviämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative selviämisesi selviämisesi
accusative nom. selviämisesi selviämisesi
gen. selviämisesi
genitive selviämisesi selviämistesi
selviämisiesi
partitive selviämistäsi selviämisiäsi
inessive selviämisessäsi selviämisissäsi
elative selviämisestäsi selviämisistäsi
illative selviämiseesi selviämisiisi
adessive selviämiselläsi selviämisilläsi
ablative selviämiseltäsi selviämisiltäsi
allative selviämisellesi selviämisillesi
essive selviämisenäsi selviämisinäsi
translative selviämiseksesi selviämisiksesi
instructive — —
abessive selviämisettäsi selviämisittäsi
comitative — selviämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative selviämisemme selviämisemme
accusative nom. selviämisemme selviämisemme
gen. selviämisemme
genitive selviämisemme selviämistemme
selviämisiemme
partitive selviämistämme selviämisiämme
inessive selviämisessämme selviämisissämme
elative selviämisestämme selviämisistämme
illative selviämiseemme selviämisiimme
adessive selviämisellämme selviämisillämme
ablative selviämiseltämme selviämisiltämme
allative selviämisellemme selviämisillemme
essive selviämisenämme selviämisinämme
translative selviämiseksemme selviämisiksemme
instructive — —
abessive selviämisettämme selviämisittämme
comitative — selviämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative selviämisenne selviämisenne
accusative nom. selviämisenne selviämisenne
gen. selviämisenne
genitive selviämisenne selviämistenne
selviämisienne
partitive selviämistänne selviämisiänne
inessive selviämisessänne selviämisissänne
elative selviämisestänne selviämisistänne
illative selviämiseenne selviämisiinne
adessive selviämisellänne selviämisillänne
ablative selviämiseltänne selviämisiltänne
allative selviämisellenne selviämisillenne
essive selviämisenänne selviämisinänne
translative selviämiseksenne selviämisiksenne
instructive — —
abessive selviämisettänne selviämisittänne
comitative — selviämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative selviämisensä selviämisensä
accusative nom. selviämisensä selviämisensä
gen. selviämisensä
genitive selviämisensä selviämistensä
selviämisiensä
partitive selviämistään
selviämistänsä		 selviämisiään
selviämisiänsä
inessive selviämisessään
selviämisessänsä		 selviämisissään
selviämisissänsä
elative selviämisestään
selviämisestänsä		 selviämisistään
selviämisistänsä
illative selviämiseensä selviämisiinsä
adessive selviämisellään
selviämisellänsä		 selviämisillään
selviämisillänsä
ablative selviämiseltään
selviämiseltänsä		 selviämisiltään
selviämisiltänsä
allative selviämiselleen
selviämisellensä		 selviämisilleen
selviämisillensä
essive selviämisenään
selviämisenänsä		 selviämisinään
selviämisinänsä
translative selviämisekseen
selviämiseksensä		 selviämisikseen
selviämisiksensä
instructive — —
abessive selviämisettään
selviämisettänsä		 selviämisittään
selviämisittänsä
comitative — selviämisineen
selviämisinensä

Verb

selviäminen

  1. fourth infinitive of selvitä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.