sumeilla

Finnish

Etymology 1

sumea +‎ -illa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsumei̯lːɑˣ/, [ˈs̠ume̞i̯lːɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -umeilːɑ
  • Syllabification(key): su‧meil‧la

Verb

sumeilla

  1. (intransitive, used in the negative) to hesitate, to shy away (from)
Conjugation
Inflection of sumeilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sumeilen en sumeile 1st sing. olen sumeillut en ole sumeillut
2nd sing. sumeilet et sumeile 2nd sing. olet sumeillut et ole sumeillut
3rd sing. sumeilee ei sumeile 3rd sing. on sumeillut ei ole sumeillut
1st plur. sumeilemme emme sumeile 1st plur. olemme sumeilleet emme ole sumeilleet
2nd plur. sumeilette ette sumeile 2nd plur. olette sumeilleet ette ole sumeilleet
3rd plur. sumeilevat eivät sumeile 3rd plur. ovat sumeilleet eivät ole sumeilleet
passive sumeillaan ei sumeilla passive on sumeiltu ei ole sumeiltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sumeilin en sumeillut 1st sing. olin sumeillut en ollut sumeillut
2nd sing. sumeilit et sumeillut 2nd sing. olit sumeillut et ollut sumeillut
3rd sing. sumeili ei sumeillut 3rd sing. oli sumeillut ei ollut sumeillut
1st plur. sumeilimme emme sumeilleet 1st plur. olimme sumeilleet emme olleet sumeilleet
2nd plur. sumeilitte ette sumeilleet 2nd plur. olitte sumeilleet ette olleet sumeilleet
3rd plur. sumeilivat eivät sumeilleet 3rd plur. olivat sumeilleet eivät olleet sumeilleet
passive sumeiltiin ei sumeiltu passive oli sumeiltu ei ollut sumeiltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sumeilisin en sumeilisi 1st sing. olisin sumeillut en olisi sumeillut
2nd sing. sumeilisit et sumeilisi 2nd sing. olisit sumeillut et olisi sumeillut
3rd sing. sumeilisi ei sumeilisi 3rd sing. olisi sumeillut ei olisi sumeillut
1st plur. sumeilisimme emme sumeilisi 1st plur. olisimme sumeilleet emme olisi sumeilleet
2nd plur. sumeilisitte ette sumeilisi 2nd plur. olisitte sumeilleet ette olisi sumeilleet
3rd plur. sumeilisivat eivät sumeilisi 3rd plur. olisivat sumeilleet eivät olisi sumeilleet
passive sumeiltaisiin ei sumeiltaisi passive olisi sumeiltu ei olisi sumeiltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. sumeile älä sumeile 2nd sing. ole sumeillut älä ole sumeillut
3rd sing. sumeilkoon älköön sumeilko 3rd sing. olkoon sumeillut älköön olko sumeillut
1st plur. sumeilkaamme älkäämme sumeilko 1st plur. olkaamme sumeilleet älkäämme olko sumeilleet
2nd plur. sumeilkaa älkää sumeilko 2nd plur. olkaa sumeilleet älkää olko sumeilleet
3rd plur. sumeilkoot älkööt sumeilko 3rd plur. olkoot sumeilleet älkööt olko sumeilleet
passive sumeiltakoon älköön sumeiltako passive olkoon sumeiltu älköön olko sumeiltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. sumeillen en sumeille 1st sing. lienen sumeillut en liene sumeillut
2nd sing. sumeillet et sumeille 2nd sing. lienet sumeillut et liene sumeillut
3rd sing. sumeillee ei sumeille 3rd sing. lienee sumeillut ei liene sumeillut
1st plur. sumeillemme emme sumeille 1st plur. lienemme sumeilleet emme liene sumeilleet
2nd plur. sumeillette ette sumeille 2nd plur. lienette sumeilleet ette liene sumeilleet
3rd plur. sumeillevat eivät sumeille 3rd plur. lienevät sumeilleet eivät liene sumeilleet
passive sumeiltaneen ei sumeiltane passive lienee sumeiltu ei liene sumeiltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st sumeilla present sumeileva sumeiltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sumeillakseni sumeillaksemme
2nd sumeillaksesi sumeillaksenne
3rd sumeillakseen
sumeillaksensa
 past sumeillut sumeiltu
2nd inessive2 sumeillessa sumeiltaessa agent3 sumeilema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sumeillessani sumeillessamme
2nd sumeillessasi sumeillessanne
3rd sumeillessaan
sumeillessansa
 negative sumeilematon
instructive sumeillen — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the third infinitives.
4) Identical in form to the -minen verbal nouns, but used differently (more details).

3rd inessive sumeilemassa —
elative sumeilemasta —
illative sumeilemaan —
adessive sumeilemalla —
abessive sumeilematta —
instructive sumeileman sumeiltaman
4th4 nominative sumeileminen
partitive sumeilemista
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st sumeilemaisillani sumeilemaisillamme
2nd sumeilemaisillasi sumeilemaisillanne
3rd sumeilemaisillaan
sumeilemaisillansa

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈsumei̯lːɑ/, [ˈs̠ume̞i̯lːɑ]
  • Rhymes: -umeilːɑ
  • Syllabification(key): su‧meil‧la

Adjective

sumeilla

  1. adessive plural of sumea
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.