tapahus

Ingrian

Etymology

From tapa- (“catch”) +‎ -us. Akin to Finnish tapaus.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtɑpɑhus/, [ˈtɑpɑhŭz̠]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtɑpɑːhus/, [ˈtɑpˑɑːhuʒ̥]
  • Rhymes: -ɑpɑhus, -ɑpɑːhus
  • Hyphenation: ta‧pa‧hus

Noun

tapahus

  1. case, event, occurrence
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:
      Eri tapahuksiis lyhyt vokala voip muuttua pitemmäks, voip laatia poolipitän vokalan.
      In various situations a short vowel can turn into long ones, it can create a half-long vowel.

Declension
Declension of tapahus (type 2/petos, no gradation)
singular plural
nominative tapahus tapahukset
genitive tapahuksen tapahuksiin
partitive tapahusta, tapahust tapahuksia
illative tapahuksee tapahuksii
inessive tapahuksees tapahuksiis
elative tapahuksest tapahuksist
allative tapahukselle tapahuksille
adessive tapahukseel tapahuksiil
ablative tapahukselt tapahuksilt
translative tapahukseks tapahuksiks
essive tapahuksenna, tapahukseen tapahuksinna, tapahuksiin
exessive1) tapahuksent tapahuksint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 573
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.