tavoittamaton

Finnish

Etymology

tavoittaa +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtɑʋoi̯tːɑmɑton/, [ˈt̪ɑʋo̞i̯t̪ˌt̪ɑmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑmɑton
  • Syllabification(key): ta‧voit‧ta‧ma‧ton

Adjective

tavoittamaton

  1. unavailable, unreachable

Declension
Inflection of tavoittamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative tavoittamaton tavoittamattomat
genitive tavoittamattoman tavoittamattomien
partitive tavoittamatonta tavoittamattomia
illative tavoittamattomaan tavoittamattomiin
singular plural
nominative tavoittamaton tavoittamattomat
accusative nom. tavoittamaton tavoittamattomat
gen. tavoittamattoman
genitive tavoittamattoman tavoittamattomien
tavoittamatontenrare
partitive tavoittamatonta tavoittamattomia
inessive tavoittamattomassa tavoittamattomissa
elative tavoittamattomasta tavoittamattomista
illative tavoittamattomaan tavoittamattomiin
adessive tavoittamattomalla tavoittamattomilla
ablative tavoittamattomalta tavoittamattomilta
allative tavoittamattomalle tavoittamattomille
essive tavoittamattomana tavoittamattomina
translative tavoittamattomaksi tavoittamattomiksi
instructive — tavoittamattomin
abessive tavoittamattomatta tavoittamattomitta
comitative — tavoittamattomine
Possessive forms of tavoittamaton (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tavoittamattomani tavoittamattomani
accusative nom. tavoittamattomani tavoittamattomani
gen. tavoittamattomani
genitive tavoittamattomani tavoittamattomieni
tavoittamatontenirare
partitive tavoittamatontani tavoittamattomiani
inessive tavoittamattomassani tavoittamattomissani
elative tavoittamattomastani tavoittamattomistani
illative tavoittamattomaani tavoittamattomiini
adessive tavoittamattomallani tavoittamattomillani
ablative tavoittamattomaltani tavoittamattomiltani
allative tavoittamattomalleni tavoittamattomilleni
essive tavoittamattomanani tavoittamattominani
translative tavoittamattomakseni tavoittamattomikseni
instructive — —
abessive tavoittamattomattani tavoittamattomittani
comitative — tavoittamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tavoittamattomasi tavoittamattomasi
accusative nom. tavoittamattomasi tavoittamattomasi
gen. tavoittamattomasi
genitive tavoittamattomasi tavoittamattomiesi
tavoittamatontesirare
partitive tavoittamatontasi tavoittamattomiasi
inessive tavoittamattomassasi tavoittamattomissasi
elative tavoittamattomastasi tavoittamattomistasi
illative tavoittamattomaasi tavoittamattomiisi
adessive tavoittamattomallasi tavoittamattomillasi
ablative tavoittamattomaltasi tavoittamattomiltasi
allative tavoittamattomallesi tavoittamattomillesi
essive tavoittamattomanasi tavoittamattominasi
translative tavoittamattomaksesi tavoittamattomiksesi
instructive — —
abessive tavoittamattomattasi tavoittamattomittasi
comitative — tavoittamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tavoittamattomamme tavoittamattomamme
accusative nom. tavoittamattomamme tavoittamattomamme
gen. tavoittamattomamme
genitive tavoittamattomamme tavoittamattomiemme
tavoittamatontemmerare
partitive tavoittamatontamme tavoittamattomiamme
inessive tavoittamattomassamme tavoittamattomissamme
elative tavoittamattomastamme tavoittamattomistamme
illative tavoittamattomaamme tavoittamattomiimme
adessive tavoittamattomallamme tavoittamattomillamme
ablative tavoittamattomaltamme tavoittamattomiltamme
allative tavoittamattomallemme tavoittamattomillemme
essive tavoittamattomanamme tavoittamattominamme
translative tavoittamattomaksemme tavoittamattomiksemme
instructive — —
abessive tavoittamattomattamme tavoittamattomittamme
comitative — tavoittamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tavoittamattomanne tavoittamattomanne
accusative nom. tavoittamattomanne tavoittamattomanne
gen. tavoittamattomanne
genitive tavoittamattomanne tavoittamattomienne
tavoittamatontennerare
partitive tavoittamatontanne tavoittamattomianne
inessive tavoittamattomassanne tavoittamattomissanne
elative tavoittamattomastanne tavoittamattomistanne
illative tavoittamattomaanne tavoittamattomiinne
adessive tavoittamattomallanne tavoittamattomillanne
ablative tavoittamattomaltanne tavoittamattomiltanne
allative tavoittamattomallenne tavoittamattomillenne
essive tavoittamattomananne tavoittamattominanne
translative tavoittamattomaksenne tavoittamattomiksenne
instructive — —
abessive tavoittamattomattanne tavoittamattomittanne
comitative — tavoittamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative tavoittamattomansa tavoittamattomansa
accusative nom. tavoittamattomansa tavoittamattomansa
gen. tavoittamattomansa
genitive tavoittamattomansa tavoittamattomiensa
tavoittamatontensarare
partitive tavoittamatontaan
tavoittamatontansa		 tavoittamattomiaan
tavoittamattomiansa
inessive tavoittamattomassaan
tavoittamattomassansa		 tavoittamattomissaan
tavoittamattomissansa
elative tavoittamattomastaan
tavoittamattomastansa		 tavoittamattomistaan
tavoittamattomistansa
illative tavoittamattomaansa tavoittamattomiinsa
adessive tavoittamattomallaan
tavoittamattomallansa		 tavoittamattomillaan
tavoittamattomillansa
ablative tavoittamattomaltaan
tavoittamattomaltansa		 tavoittamattomiltaan
tavoittamattomiltansa
allative tavoittamattomalleen
tavoittamattomallensa		 tavoittamattomilleen
tavoittamattomillensa
essive tavoittamattomanaan
tavoittamattomanansa		 tavoittamattominaan
tavoittamattominansa
translative tavoittamattomakseen
tavoittamattomaksensa		 tavoittamattomikseen
tavoittamattomiksensa
instructive — —
abessive tavoittamattomattaan
tavoittamattomattansa		 tavoittamattomittaan
tavoittamattomittansa
comitative — tavoittamattomineen
tavoittamattominensa

Derived terms

Participle

tavoittamaton

  1. negative participle of tavoittaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.