tavoitteleminen

Finnish

Etymology

tavoitella +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtɑʋoi̯tːeleminen/, [ˈt̪ɑʋo̞i̯t̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): ta‧voit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

tavoitteleminen

  1. going for, seeking, striving (after)
  2. trying to grab or catch, attempting to reach

Declension
Inflection of tavoitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tavoitteleminen tavoittelemiset
genitive tavoittelemisen tavoittelemisten
tavoittelemisien
partitive tavoittelemista tavoittelemisia
illative tavoittelemiseen tavoittelemisiin
singular plural
nominative tavoitteleminen tavoittelemiset
accusative nom. tavoitteleminen tavoittelemiset
gen. tavoittelemisen
genitive tavoittelemisen tavoittelemisten
tavoittelemisien
partitive tavoittelemista tavoittelemisia
inessive tavoittelemisessa tavoittelemisissa
elative tavoittelemisesta tavoittelemisista
illative tavoittelemiseen tavoittelemisiin
adessive tavoittelemisella tavoittelemisilla
ablative tavoittelemiselta tavoittelemisilta
allative tavoittelemiselle tavoittelemisille
essive tavoittelemisena tavoittelemisina
translative tavoittelemiseksi tavoittelemisiksi
instructive — tavoittelemisin
abessive tavoittelemisetta tavoittelemisitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tavoitteleminen (type nainen)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tavoittelemiseni tavoittelemiseni
accusative nom. tavoittelemiseni tavoittelemiseni
gen. tavoittelemiseni
genitive tavoittelemiseni tavoittelemisteni
tavoittelemisieni
partitive tavoittelemistani tavoittelemisiani
inessive tavoittelemisessani tavoittelemisissani
elative tavoittelemisestani tavoittelemisistani
illative tavoittelemiseeni tavoittelemisiini
adessive tavoittelemisellani tavoittelemisillani
ablative tavoittelemiseltani tavoittelemisiltani
allative tavoittelemiselleni tavoittelemisilleni
essive tavoittelemisenani tavoittelemisinani
translative tavoittelemisekseni tavoittelemisikseni
instructive — —
abessive tavoittelemisettani tavoittelemisittani
comitative — tavoittelemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tavoittelemisesi tavoittelemisesi
accusative nom. tavoittelemisesi tavoittelemisesi
gen. tavoittelemisesi
genitive tavoittelemisesi tavoittelemistesi
tavoittelemisiesi
partitive tavoittelemistasi tavoittelemisiasi
inessive tavoittelemisessasi tavoittelemisissasi
elative tavoittelemisestasi tavoittelemisistasi
illative tavoittelemiseesi tavoittelemisiisi
adessive tavoittelemisellasi tavoittelemisillasi
ablative tavoittelemiseltasi tavoittelemisiltasi
allative tavoittelemisellesi tavoittelemisillesi
essive tavoittelemisenasi tavoittelemisinasi
translative tavoittelemiseksesi tavoittelemisiksesi
instructive — —
abessive tavoittelemisettasi tavoittelemisittasi
comitative — tavoittelemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tavoittelemisemme tavoittelemisemme
accusative nom. tavoittelemisemme tavoittelemisemme
gen. tavoittelemisemme
genitive tavoittelemisemme tavoittelemistemme
tavoittelemisiemme
partitive tavoittelemistamme tavoittelemisiamme
inessive tavoittelemisessamme tavoittelemisissamme
elative tavoittelemisestamme tavoittelemisistamme
illative tavoittelemiseemme tavoittelemisiimme
adessive tavoittelemisellamme tavoittelemisillamme
ablative tavoittelemiseltamme tavoittelemisiltamme
allative tavoittelemisellemme tavoittelemisillemme
essive tavoittelemisenamme tavoittelemisinamme
translative tavoittelemiseksemme tavoittelemisiksemme
instructive — —
abessive tavoittelemisettamme tavoittelemisittamme
comitative — tavoittelemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tavoittelemisenne tavoittelemisenne
accusative nom. tavoittelemisenne tavoittelemisenne
gen. tavoittelemisenne
genitive tavoittelemisenne tavoittelemistenne
tavoittelemisienne
partitive tavoittelemistanne tavoittelemisianne
inessive tavoittelemisessanne tavoittelemisissanne
elative tavoittelemisestanne tavoittelemisistanne
illative tavoittelemiseenne tavoittelemisiinne
adessive tavoittelemisellanne tavoittelemisillanne
ablative tavoittelemiseltanne tavoittelemisiltanne
allative tavoittelemisellenne tavoittelemisillenne
essive tavoittelemisenanne tavoittelemisinanne
translative tavoittelemiseksenne tavoittelemisiksenne
instructive — —
abessive tavoittelemisettanne tavoittelemisittanne
comitative — tavoittelemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tavoittelemisensa tavoittelemisensa
accusative nom. tavoittelemisensa tavoittelemisensa
gen. tavoittelemisensa
genitive tavoittelemisensa tavoittelemistensa
tavoittelemisiensa
partitive tavoittelemistaan
tavoittelemistansa		 tavoittelemisiaan
tavoittelemisiansa
inessive tavoittelemisessaan
tavoittelemisessansa		 tavoittelemisissaan
tavoittelemisissansa
elative tavoittelemisestaan
tavoittelemisestansa		 tavoittelemisistaan
tavoittelemisistansa
illative tavoittelemiseensa tavoittelemisiinsa
adessive tavoittelemisellaan
tavoittelemisellansa		 tavoittelemisillaan
tavoittelemisillansa
ablative tavoittelemiseltaan
tavoittelemiseltansa		 tavoittelemisiltaan
tavoittelemisiltansa
allative tavoittelemiselleen
tavoittelemisellensa		 tavoittelemisilleen
tavoittelemisillensa
essive tavoittelemisenaan
tavoittelemisenansa		 tavoittelemisinaan
tavoittelemisinansa
translative tavoittelemisekseen
tavoittelemiseksensa		 tavoittelemisikseen
tavoittelemisiksensa
instructive — —
abessive tavoittelemisettaan
tavoittelemisettansa		 tavoittelemisittaan
tavoittelemisittansa
comitative — tavoittelemisineen
tavoittelemisinensa

Verb

tavoitteleminen

  1. nominative of fourth infinitive of tavoitella
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.