tuntia

Finnish

Noun

tuntia

  1. partitive singular of tunti

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *tuntedak. Cognates include Finnish tuntea and Estonian tunda.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈtuntiɑ/, [ˈtuntʲe̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈtuntiɑ/, [ˈtuntiɑ]
  • Rhymes: -unti, -untiɑ
  • Hyphenation: tun‧ti‧a

Verb

tuntia

  1. Synonym of tuntaa

Conjugation
Conjugation of tuntia (type 6/tuntia, nt-nn gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tunnen en tunne 1st singular oon tuntent, oon tuntenut en oo tuntent, en oo tuntenut
2nd singular tunnet et tunne 2nd singular oot tuntent, oot tuntenut et oo tuntent, et oo tuntenut
3rd singular tuntoo ei tunne 3rd singular ono tuntent, ono tuntenut ei oo tuntent, ei oo tuntenut
1st plural tunnemma emmä tunne 1st plural oomma tuntenneet emmä oo tuntenneet
2nd plural tunnetta että tunne 2nd plural ootta tuntenneet että oo tuntenneet
3rd plural tuntoot1), tuntevat2), tunnetaa evät tunne 3rd plural ovat tuntenneet evät oo tuntenneet
impersonal tunnetaa ei tunneta impersonal ono tunnettu ei oo tunnettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular tunsin en tuntent, en tuntenut 1st singular olin tuntent, olin tuntenut en olt tuntent, en olt tuntenut
2nd singular tunsit et tuntent, et tuntenut 2nd singular olit tuntent, olit tuntenut et olt tuntent, et olt tuntenut
3rd singular tunsi ei tuntent, ei tuntenut 3rd singular oli tuntent, oli tuntenut ei olt tuntent, ei olt tuntenut
1st plural tunsimma emmä tuntenneet 1st plural olimma tuntenneet emmä olleet tuntenneet
2nd plural tunsitta että tuntenneet 2nd plural olitta tuntenneet että olleet tuntenneet
3rd plural tunsiit1), tunsivat2), tunnettii evät tuntenneet 3rd plural olivat tuntenneet evät olleet tuntenneet
impersonal tunnettii ei tunnettu impersonal oli tunnettu ei olt tunnettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular tuntisin en tuntis 1st singular olisin tuntent, olisin tuntenut en olis tuntent, en olis tuntenut
2nd singular tuntisit, tuntiist1) et tuntis 2nd singular olisit tuntent, olisit tuntenut et olis tuntent, et olis tuntenut
3rd singular tuntis ei tuntis 3rd singular olis tuntent, olis tuntenut ei olis tuntent, ei olis tuntenut
1st plural tuntisimma emmä tuntis 1st plural olisimma tuntenneet emmä olis tuntenneet
2nd plural tuntisitta että tuntis 2nd plural olisitta tuntenneet että olis tuntenneet
3rd plural tuntisiit1), tuntisivat2), tunnettais evät tuntis 3rd plural olisivat tuntenneet evät olis tuntenneet
impersonal tunnettais ei tunnettais impersonal olis tunnettu ei olis tunnettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular tunne elä tunne 2nd singular oo tuntent, oo tuntenut elä oo tuntent, elä oo tuntenut
3rd singular tuntekoo elköö tunteko 3rd singular olkoo tuntent, olkoo tuntenut elköö olko tuntent, elköö olko tuntenut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural tuntekaa elkää tunteko 2nd plural olkaa tuntenneet elkää olko tuntenneet
3rd plural tuntekoot elkööt tunteko 3rd plural olkoot tuntenneet elkööt olko tuntenneet
impersonal tunnettakkoo elköö tunnettako impersonal olkoo tunnettu elköö olko tunnettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular tuntenen en tuntene
2nd singular tuntenet et tuntene
3rd singular tuntenoo ei tuntene
1st plural tuntenemma emmä tuntene
2nd plural tuntenetta että tuntene
3rd plural tuntenoot evät tuntene
impersonal tunnettannoo ei tunnettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st tuntia present tunteva tunnettava
2nd inessive tuntijees past tuntent, tuntenut tunnettu
instructive tuntien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (tuntekaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative tuntomaa
inessive tuntomaas
elative tuntomast
abessive tuntomata
4th nominative tuntomiin
partitive tuntomista, tuntomist

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 608
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.