tuomioistuin

Finnish

Etymology

tuomio (“judgement”) +‎ istuin (“seat”); calque of Swedish domstol.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈtuo̯mioˌistui̯n/, [ˈt̪uo̞̯mio̞ˌis̠t̪ui̯n]
  • Rhymes: -istuin
  • Syllabification(key): tuo‧mi‧o‧is‧tuin

Noun

tuomioistuin

  1. court of law, court of justice, court

Declension
Inflection of tuomioistuin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative tuomioistuin tuomioistuimet
genitive tuomioistuimen tuomioistuimien
tuomioistuinten
partitive tuomioistuinta tuomioistuimia
illative tuomioistuimeen tuomioistuimiin
singular plural
nominative tuomioistuin tuomioistuimet
accusative nom. tuomioistuin tuomioistuimet
gen. tuomioistuimen
genitive tuomioistuimen tuomioistuimien
tuomioistuinten
partitive tuomioistuinta tuomioistuimia
inessive tuomioistuimessa tuomioistuimissa
elative tuomioistuimesta tuomioistuimista
illative tuomioistuimeen tuomioistuimiin
adessive tuomioistuimella tuomioistuimilla
ablative tuomioistuimelta tuomioistuimilta
allative tuomioistuimelle tuomioistuimille
essive tuomioistuimena tuomioistuimina
translative tuomioistuimeksi tuomioistuimiksi
instructive — tuomioistuimin
abessive tuomioistuimetta tuomioistuimitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tuomioistuin (type kytkin)
first-person singular possessor
singular plural
nominative tuomioistuimeni tuomioistuimeni
accusative nom. tuomioistuimeni tuomioistuimeni
gen. tuomioistuimeni
genitive tuomioistuimeni tuomioistuimieni
tuomioistuinteni
partitive tuomioistuintani tuomioistuimiani
inessive tuomioistuimessani tuomioistuimissani
elative tuomioistuimestani tuomioistuimistani
illative tuomioistuimeeni tuomioistuimiini
adessive tuomioistuimellani tuomioistuimillani
ablative tuomioistuimeltani tuomioistuimiltani
allative tuomioistuimelleni tuomioistuimilleni
essive tuomioistuimenani tuomioistuiminani
translative tuomioistuimekseni tuomioistuimikseni
instructive — —
abessive tuomioistuimettani tuomioistuimittani
comitative — tuomioistuimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tuomioistuimesi tuomioistuimesi
accusative nom. tuomioistuimesi tuomioistuimesi
gen. tuomioistuimesi
genitive tuomioistuimesi tuomioistuimiesi
tuomioistuintesi
partitive tuomioistuintasi tuomioistuimiasi
inessive tuomioistuimessasi tuomioistuimissasi
elative tuomioistuimestasi tuomioistuimistasi
illative tuomioistuimeesi tuomioistuimiisi
adessive tuomioistuimellasi tuomioistuimillasi
ablative tuomioistuimeltasi tuomioistuimiltasi
allative tuomioistuimellesi tuomioistuimillesi
essive tuomioistuimenasi tuomioistuiminasi
translative tuomioistuimeksesi tuomioistuimiksesi
instructive — —
abessive tuomioistuimettasi tuomioistuimittasi
comitative — tuomioistuiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tuomioistuimemme tuomioistuimemme
accusative nom. tuomioistuimemme tuomioistuimemme
gen. tuomioistuimemme
genitive tuomioistuimemme tuomioistuimiemme
tuomioistuintemme
partitive tuomioistuintamme tuomioistuimiamme
inessive tuomioistuimessamme tuomioistuimissamme
elative tuomioistuimestamme tuomioistuimistamme
illative tuomioistuimeemme tuomioistuimiimme
adessive tuomioistuimellamme tuomioistuimillamme
ablative tuomioistuimeltamme tuomioistuimiltamme
allative tuomioistuimellemme tuomioistuimillemme
essive tuomioistuimenamme tuomioistuiminamme
translative tuomioistuimeksemme tuomioistuimiksemme
instructive — —
abessive tuomioistuimettamme tuomioistuimittamme
comitative — tuomioistuiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tuomioistuimenne tuomioistuimenne
accusative nom. tuomioistuimenne tuomioistuimenne
gen. tuomioistuimenne
genitive tuomioistuimenne tuomioistuimienne
tuomioistuintenne
partitive tuomioistuintanne tuomioistuimianne
inessive tuomioistuimessanne tuomioistuimissanne
elative tuomioistuimestanne tuomioistuimistanne
illative tuomioistuimeenne tuomioistuimiinne
adessive tuomioistuimellanne tuomioistuimillanne
ablative tuomioistuimeltanne tuomioistuimiltanne
allative tuomioistuimellenne tuomioistuimillenne
essive tuomioistuimenanne tuomioistuiminanne
translative tuomioistuimeksenne tuomioistuimiksenne
instructive — —
abessive tuomioistuimettanne tuomioistuimittanne
comitative — tuomioistuiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative tuomioistuimensa tuomioistuimensa
accusative nom. tuomioistuimensa tuomioistuimensa
gen. tuomioistuimensa
genitive tuomioistuimensa tuomioistuimiensa
tuomioistuintensa
partitive tuomioistuintaan
tuomioistuintansa		 tuomioistuimiaan
tuomioistuimiansa
inessive tuomioistuimessaan
tuomioistuimessansa		 tuomioistuimissaan
tuomioistuimissansa
elative tuomioistuimestaan
tuomioistuimestansa		 tuomioistuimistaan
tuomioistuimistansa
illative tuomioistuimeensa tuomioistuimiinsa
adessive tuomioistuimellaan
tuomioistuimellansa		 tuomioistuimillaan
tuomioistuimillansa
ablative tuomioistuimeltaan
tuomioistuimeltansa		 tuomioistuimiltaan
tuomioistuimiltansa
allative tuomioistuimelleen
tuomioistuimellensa		 tuomioistuimilleen
tuomioistuimillensa
essive tuomioistuimenaan
tuomioistuimenansa		 tuomioistuiminaan
tuomioistuiminansa
translative tuomioistuimekseen
tuomioistuimeksensa		 tuomioistuimikseen
tuomioistuimiksensa
instructive — —
abessive tuomioistuimettaan
tuomioistuimettansa		 tuomioistuimittaan
tuomioistuimittansa
comitative — tuomioistuimineen
tuomioistuiminensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.