uskontunnustus

Finnish

Etymology

uskon (“of faith”) +‎ tunnustus (“confession”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈuskonˌtunːustus/, [ˈus̠ko̞nˌt̪unːus̠t̪us̠]
  • Rhymes: -unːustus
  • Syllabification(key): us‧kon‧tun‧nus‧tus

Noun

uskontunnustus

  1. (religion) creed (statement of belief that summarizes the faith it represents)

Declension
Inflection of uskontunnustus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative uskontunnustus uskontunnustukset
genitive uskontunnustuksen uskontunnustusten
uskontunnustuksien
partitive uskontunnustusta uskontunnustuksia
illative uskontunnustukseen uskontunnustuksiin
singular plural
nominative uskontunnustus uskontunnustukset
accusative nom. uskontunnustus uskontunnustukset
gen. uskontunnustuksen
genitive uskontunnustuksen uskontunnustusten
uskontunnustuksien
partitive uskontunnustusta uskontunnustuksia
inessive uskontunnustuksessa uskontunnustuksissa
elative uskontunnustuksesta uskontunnustuksista
illative uskontunnustukseen uskontunnustuksiin
adessive uskontunnustuksella uskontunnustuksilla
ablative uskontunnustukselta uskontunnustuksilta
allative uskontunnustukselle uskontunnustuksille
essive uskontunnustuksena uskontunnustuksina
translative uskontunnustukseksi uskontunnustuksiksi
instructive — uskontunnustuksin
abessive uskontunnustuksetta uskontunnustuksitta
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of uskontunnustus (type vastaus)
first-person singular possessor
singular plural
nominative uskontunnustukseni uskontunnustukseni
accusative nom. uskontunnustukseni uskontunnustukseni
gen. uskontunnustukseni
genitive uskontunnustukseni uskontunnustusteni
uskontunnustuksieni
partitive uskontunnustustani uskontunnustuksiani
inessive uskontunnustuksessani uskontunnustuksissani
elative uskontunnustuksestani uskontunnustuksistani
illative uskontunnustukseeni uskontunnustuksiini
adessive uskontunnustuksellani uskontunnustuksillani
ablative uskontunnustukseltani uskontunnustuksiltani
allative uskontunnustukselleni uskontunnustuksilleni
essive uskontunnustuksenani uskontunnustuksinani
translative uskontunnustuksekseni uskontunnustuksikseni
instructive — —
abessive uskontunnustuksettani uskontunnustuksittani
comitative — uskontunnustuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative uskontunnustuksesi uskontunnustuksesi
accusative nom. uskontunnustuksesi uskontunnustuksesi
gen. uskontunnustuksesi
genitive uskontunnustuksesi uskontunnustustesi
uskontunnustuksiesi
partitive uskontunnustustasi uskontunnustuksiasi
inessive uskontunnustuksessasi uskontunnustuksissasi
elative uskontunnustuksestasi uskontunnustuksistasi
illative uskontunnustukseesi uskontunnustuksiisi
adessive uskontunnustuksellasi uskontunnustuksillasi
ablative uskontunnustukseltasi uskontunnustuksiltasi
allative uskontunnustuksellesi uskontunnustuksillesi
essive uskontunnustuksenasi uskontunnustuksinasi
translative uskontunnustukseksesi uskontunnustuksiksesi
instructive — —
abessive uskontunnustuksettasi uskontunnustuksittasi
comitative — uskontunnustuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative uskontunnustuksemme uskontunnustuksemme
accusative nom. uskontunnustuksemme uskontunnustuksemme
gen. uskontunnustuksemme
genitive uskontunnustuksemme uskontunnustustemme
uskontunnustuksiemme
partitive uskontunnustustamme uskontunnustuksiamme
inessive uskontunnustuksessamme uskontunnustuksissamme
elative uskontunnustuksestamme uskontunnustuksistamme
illative uskontunnustukseemme uskontunnustuksiimme
adessive uskontunnustuksellamme uskontunnustuksillamme
ablative uskontunnustukseltamme uskontunnustuksiltamme
allative uskontunnustuksellemme uskontunnustuksillemme
essive uskontunnustuksenamme uskontunnustuksinamme
translative uskontunnustukseksemme uskontunnustuksiksemme
instructive — —
abessive uskontunnustuksettamme uskontunnustuksittamme
comitative — uskontunnustuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative uskontunnustuksenne uskontunnustuksenne
accusative nom. uskontunnustuksenne uskontunnustuksenne
gen. uskontunnustuksenne
genitive uskontunnustuksenne uskontunnustustenne
uskontunnustuksienne
partitive uskontunnustustanne uskontunnustuksianne
inessive uskontunnustuksessanne uskontunnustuksissanne
elative uskontunnustuksestanne uskontunnustuksistanne
illative uskontunnustukseenne uskontunnustuksiinne
adessive uskontunnustuksellanne uskontunnustuksillanne
ablative uskontunnustukseltanne uskontunnustuksiltanne
allative uskontunnustuksellenne uskontunnustuksillenne
essive uskontunnustuksenanne uskontunnustuksinanne
translative uskontunnustukseksenne uskontunnustuksiksenne
instructive — —
abessive uskontunnustuksettanne uskontunnustuksittanne
comitative — uskontunnustuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative uskontunnustuksensa uskontunnustuksensa
accusative nom. uskontunnustuksensa uskontunnustuksensa
gen. uskontunnustuksensa
genitive uskontunnustuksensa uskontunnustustensa
uskontunnustuksiensa
partitive uskontunnustustaan
uskontunnustustansa		 uskontunnustuksiaan
uskontunnustuksiansa
inessive uskontunnustuksessaan
uskontunnustuksessansa		 uskontunnustuksissaan
uskontunnustuksissansa
elative uskontunnustuksestaan
uskontunnustuksestansa		 uskontunnustuksistaan
uskontunnustuksistansa
illative uskontunnustukseensa uskontunnustuksiinsa
adessive uskontunnustuksellaan
uskontunnustuksellansa		 uskontunnustuksillaan
uskontunnustuksillansa
ablative uskontunnustukseltaan
uskontunnustukseltansa		 uskontunnustuksiltaan
uskontunnustuksiltansa
allative uskontunnustukselleen
uskontunnustuksellensa		 uskontunnustuksilleen
uskontunnustuksillensa
essive uskontunnustuksenaan
uskontunnustuksenansa		 uskontunnustuksinaan
uskontunnustuksinansa
translative uskontunnustuksekseen
uskontunnustukseksensa		 uskontunnustuksikseen
uskontunnustuksiksensa
instructive — —
abessive uskontunnustuksettaan
uskontunnustuksettansa		 uskontunnustuksittaan
uskontunnustuksittansa
comitative — uskontunnustuksineen
uskontunnustuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.